Ihan diivana taas tsiigailen meitsin landepitskun upeeta koiranheisipuuta. Tää aika outo puu, joka ei staijaakaan ihan joka giltsin pitskulla, on sen kukkiminen yks buli Jussin symbooli mulle jo parinkymmenen vuoden takaa. Oon sen joskus ammoin forannu yhen snadin kylätien varrelta Sysmästä, ihan snadina taimena.
Tää puu on söde esimerkki siitä, et kyllä tää naturaki on jo kauan ennen inehmoo, bonjannu ton markkinoinnin onnen, autuuden ja tärkeyden. Koree pakkaus ja sisus on iisimpi blisaa.
Näistä fotoista on iisi hiffaa, et miten tää mun buli rakkaus ekaks lykkää nää valkoiset feikkikukat kaareen, näitten snadien oikeiden kukannuppujen ympärille. Sit, niinku hokaatte nää skäfät nuput yksitellen ujoina aukee ja rakkaudella pelastetut pörriäiset ihan intona, flygaa pöllyttään niitten heteet ja emit.
Eli, oisko tää smartti kasvi joskus hiffannu, et buli on kaunista ja siks startannu snadisti treenaa kusettaa noita pörriäisiä, ihan tän raa’an elonflaidiksen keskellä.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma