Meitsin himan, Sammongartsa kasissa seinän takana staijas HOK:n mölkkishandeli. Muuten ihan nasta keissi mut oliks sit kuiteskaan kliffaa, ku joka vetin arkiaamu jotain viiden kieppeillä kuorski parkkeeras tän handelin dörtsin eteen. Sit yks parski jäbä nahkaessu magan päällä, pyöritti gartsaa pitkin neljää viittä mölkkistonkkaa sinne handeliin. Sit perään puol kuutioo jäätä, et ei greda ja mölkkis happanis.
Faija väitti, et mukamas skönejää sulais hitaammin ku se olis niinku suolasempaa. Mut varmallaki flöittii niinku faijan muutki juitsut. Sit tää mölkkishandeli blisas kans kaasupoletteja. Nää poletit oli snadeja, ohkasii ropoja. Niihin oli duunattu skäfä lovi reunaan, et mittari tsennais, et tää poletti ei ois mikään feikki.
Mutsi joskus lyftas meitsin stondaan tiskipöydälle ku siitä tää pikkukundi yletty duunaan sen poletin mittarin holesta sisään. Seki vaati talenttii ku tän mittarin holen sisässä staijas snadi haitta. Tää poletin lovi sit tartti tähtää siihen haittaan, et se poletti kolahtaiski plootulodjun botneen ku käänsi yhtä namiskaa. Sit viisari värähti ja taas skuffas putket kaasuu mutsin hellaan.
Tän polettilodjun kävi parin kolmen kuukauden välein tyhjentämässä ja räknäämässä nää poletit, yks buli hiljanen äijä. Se vetäs mutsin keittiön pöytäliinan sivuun, kumos nää poletit pöydälle ja yksitellen sneppas poletit kangaspussiin. Sit se osotti sen sen litteen fikkarin lyysin mittariin ja tsekkas lukemat. Jos lukemat stemmas se skrivas kuitin. Mutisi jotain. Ei paljo toi sen himakäytös sillä loistanu, ei kaveerannu, et hyvää päivänjatkoo, ku vaan faartilla livahti meidän himadörtsistä hämärään rabaan.
Minnaan, et mutsi ei oiken ois tykänny, et me skloddit keskenään ois duunattu eldistä tähän hellaan. Mut ei mitään fittii trabellii kuiteskaan ikinä födannu. Snadisti sai kyl mutsi studaa ku startattiin skabaa ton Fatzerin kera tossa karkkibisneksessä. Oli kuiteski aika iisii oppii, et ku duunas varovasti kuumalle paistinpannulle sokruu ja mölkkistä ja anto sen sokrun ekaks sulaa, sit vatkas snadin tipan mölkkistä tähän meggeen, niin tää tuotos skulas kyllä ihan kliffasti ton karkin roolii.
Näitä kaasumittareita löyty vähän joka himasta ainaski Tölikässä. Mun himan makkarin fönari ja tän vihreen firman paikalla, meidän seinän takana, oli silloin tää Hokin handeli. Siitä alas Meklun kulmassa, staijas Hokin sekatavarahandeli. Siellä kävi usein Ansa Ikonen ku se budjas Meklulla. Se oli aina vakava ja kärsivän näkönen. Ei mitään glamourii sen gledjustailissakaan.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
