Meitsin ekat tällit, oli täys fiasko. Vietin mun kesikset usein Hietsun skidien puolella. Skulattiin felkkistä ja tsimmattiin ja kaikkee muutaki nastaa. Joteski sit hiffasin, et yks Annamari, läikytti joteski tän pikkukundin mielenrauhaa.
Tää giltsi oli snadisti ujo. Sit, ku nää felkkisjengit valittiin, staijasin usein toisen jengin kapuna. Nää kaput valkkas vuorotellen omaan jengiinsä, mieleisiään skulaajia.
Starttas tää Annamari, vähitellen ja yllättäen, sijoittuun aika snadilla varausnumerolla, mun jengiin. No, sen kyl moni kundi kans hiffas ja fittii, snaijaavaa smailii meitsii kohtaan, yleisestikki födas.
No, sit duunattiin kerran diilii, tän söden giltsin kera, et niinku treffattais Väiskin kentsun katsomossa. Siellähän tsittas aina kirjavaa jengii iltasin, tsiigaamassa alempien sarjojen fudismatseja. Venasin, handut hikoillen, tätä typyy. Snadi studis, et jos ei se tuliskaan.
Sit hiffasin, sen olemuksen jo kaukaa. Mut mitä hittoo. Olin aina tottunu näkeen tän Annamarin, tsimmareissa tai t-paita ja shortseissa. Nyt tän enkelin kostuumi, oliki tumman sininen samettimekko, korkeet Lumikin olkapäät mekossa, valkonen levee kaulus, sirot mustat kiiltonahka tsengat ja sitte se, mikä sit finaalissa brakas mun, jo muuteski hintsun rohkeuden, oli noi valkoset, södet pitsisormikkaat, jotka kruunas tän Annamarin täydellisen stailin.
Häippäsin ihan shokissa haneen. Hävettää vieläki niin hemmetisti. Staijasin pari vekkaa veke Hietsusta. Sit kuulin, et ei tätä Annamariikaan, enää sinä kesiksenä, siellä nähty.
Jos nyt joku ihan sattumalta, tästä jengistä, tsennais tän kliffan, upeen giltsin. Niin pliis, kerro sille, et tää pelle kärsii vieläki, jatkuva syvää ja täysin ansaittua häpeää, siitä kaikesta.
Teksti:ulkaistu: Kirjoitti: •