Meitsin ekat tällit oli täys fiasko. Vietin mun kesikset usein Hietsun skidien puolella. Skulattiin felkkistä ja tsimmattiin ja kaikkee muutaki nastaa. Vähitellen sit aloin hiffaan, et yks Annamari läikytti joteski tän pikkukundin mielenrauhaa.
Tää giltsi oli snadisti ujo. Ku nää felkkisjengit valittiin, staijasin usein toisen jengin kapuna. Nää kaput valkkas vuorotellen omaan jengiinsä mieleisiään skulaajia.
Starttas tää Annamari vähitellen ja yllättäen alkoki, sijoittuun aika snadilla varausnumerolla mun jengiin. No, sen kyl moni kundi kans hiffas ja fittii, snaijaavaa hymyy meitsii kohtaan yleisestikki födaski.
Sit jänäsin kerran ehdottaa diilii tän söden giltsin kera, et niinku treffattais Väiskin kentsun katsomossa. Siellähän tsittas aina kirjavaa jengii iltasin tsiigaamassa alempien sarjojen futismatseja. Tää söde friidu ujosti siihen suostuki. Sit yks ilta, venasin handut hikoillen tätä typyy. Snadi studis hertassa, et jos se ei tuliskaan.
Sit hiffasin sen olemuksen jo kaukaa. Mut mitä hittoo. Olin aina tottunu näkeen tän Annamarin tsimmareissa tai t-paidassa ja shortseissa. Nyt tän enkelin kostuumi oliki tumman sininen samettimekko, korkeet Lumikin olkapäät mekossa, valkonen levee kaulus, sirot mustat kiiltonahka tsengat ja sitte se, mikä sit finaalissa brakas mun jo muuteski hintsun rohkeuden, oli noi valkoset södet pitsisormikkaat, jotka kruunas tän Annamarin täydellisen stailin.
Häippäsin ihan shokissa haneen. Hävettää vieläki niin hemmetisti. Staijasin pari vekkaa veke Hietsusta. Sit kuulin, et ei tätä Annamariikaan enää sinä kesiksenä siellä nähty.
Jos nyt joku ihan sattumalta vaikka tästä jengistä tsennais tän kliffan, upeen giltsin. Niin pliis kerro sille, et tää pelle kärsii vieläki jatkuva syvää ja täysin ansaittua häpeää siitä kaikesta.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma