Osa 1. Pieru vai ei. Siinäpä frogis.
Täs yhtenä iltana mä totesi et ny magas pyörii ainaki pari kunno pieruu. Ei juma, kyl mä oo safkannu jotai elävää ravintoo. Nysse jyrsii iha nälkäänsä. Paheni vaa ja sit mä lähiki Mähiläisee ku sinne pääs heti inee.
Lekuri sano et vedä ites toho levyks ni hää tutkii. Eka kerra se paino magaa ja tutkimukset loppu siihe ku meikä meinas lentää kattoo. Mee labraa antaa verta ja venaa sit koridooris. Kyl tä selvenee. Pari putkee parastani luovuti ja sit vaa koridoorii hissuksee steppaa. Sittaaminen ei onnannu.
Ja sit se iski. Karmee kipu. Näkökenttä rupes nopeesti suppenee ja äkkii piti kekkaa varalaskupaikka ettei tipu lattialle. Kylmä hiki suihkus joka paikast. Just pesty paita hikimäräks. Soffalle vaa. Hoitsut jupes rivakasti duunii ja kärräs mut lavetille. Kipupiikki persuksii ja EKGeetä kyynärvartee. Tilasiva tsirra. Tuli varmast klaariks ettemä hakenu krabbissaikkua.
Ku tsirra tuli se piikki oli jo vaikuttanu nii et pysty vastailee kundie kyssäreihi. Sit vaa keula kohti Meikkuu. Enpä oo enne ollu tsirras sisäl. Aika teknine peli. Rauhotti ku pysättii aina punasii eikä piippa pauhannu. Iha kova hosis ei onneks ollu. Asiallisii ammattikundeja.
Osa 2. Tsekkauksia.
Meiku akuutis klesa palas kaht kauheempana.
– Haluutsä kivulievityst ?
– Buli bisse ois paikallaa, kiitti.
Taas tuli piikki takamuksee, litra tippapullo ja lievempää kivulievityst toisest pussist suoraa käsivartee. Ny oli kaks letkuu käsivarres ja kolme reikää persuksessa.
Lekuri tuli taas yrittää painella magaa mut seki loppu samantie. Mut pihaustakaa valitust en päästäny, se verra Samurai menttaliteetti mussa o. Tai oikeemi, milläs huudat ku ei henki kule lainkaa. Se pisti mut jonoo ultraäänee. Aika kulu ja sit tuli mu huki.
”Pysty sä steppaa hiotsu kysy?”. Joo, mennää vaa. Mä luule et näi ne halus kans tsikaa et mite mul menee. Koko aja hoitsu oli tos kylessä kii et jos mä rupee valuu.
Vaseliini vatsalle ja sit sellasel kapulallla ruvettii tutkii. Mul heräs epäily et oonkoha mä ny oikees mestas. Tää oli iha samalaist ku ne tutkii odottavii mutseja. Persana tsirrakuskit oli tuonu mut Naisteklinikal. Onneks kuiteski ei.
Tutkija sprookas et ei tääl mitää oo. Mä siihe et pakkoha siel ny jotai o ollaa. Joo, joo kyl kaik sisuskamat o talles mut ei hää mitää feluu löydä.
Sit maneettikuvaukseen. Mua höylättii sellase donitsi läpi pari rundii eestaas.
– Pystyt sä dallaa takas ?
– Joo, pysty. Toi kymmene metrii o iha liia pitkä konttausmatka. Tukeva noja seinästä vaa ja takas laverille.
Lekuri tuli sprookaa et jonkulaine tukos o hiffattu. Sulle tunketaan letkuu klyyvari ja kulku kautta magaa ja yritetää tehä jotai. Mä ehotin et kokeilla vaa risiiniöljyy, sil tukos saadaa auki. Se lähti vetää ja mulle pillii klyyvarii. Karmee manööveri. Ei tullu toivottuu tulosta nokkapillistä.
Lekuri esitti et ny ois tarjolla skeglee. Luultavasti suoli o solmus. Mä suostu just heti. Olin nääs tullu sellasee harvinaisee tuloksee et ny kandee tehä tasan nii ku nää tyypit sanoo vaik yleensä mä tiedä ainaki vähä paremmi mist asiast vaa ku joku toine tomppelimpi heppu.
Sit tuli putsariporukka. Eka föratii kloku, kaulakettinki, vihkisormus ja plomsa, 15 egee fyrkkaa ja dosälibari. Sit lähti kledjut. Mut oli putsattu kokonaa.
Vaihtarina annettii sellaset vetimet et ku mä sain ne päälle nii mä näyti silt et mut ois hyväksytty ilma pääsykokeita mihi vanhainkotii vaa. Mukavat kylläki eikä gaiffoja näköpiirissä nii e rupenu urputtaa.
Osa 3. Piru kylmä bunkka ja kuumat vällyt.
Mut kärrättiin leikkaus salii omalla bunkalla. Huppupäistä, gladjuu ja puheliast porukkaa oli tupa täynnä. Kysyttii et pystyt sä ite kiipee tänne tapahtumapaikalle. Mä sano et mä o entine maakuntataso trapetsitaiteilija et kyl skulaa. Jääkylmää alusta. Sit kuumat vällyt päälle.
Koko aja ne selitti mitä ne duunas ja voi juma kyl ne duunaski. Vihreehuppune sano et eka hinkataa mu ottaa santapaprulla ja sit piuhat kiinni. Tarkkaillaa unen laatuu ja seurataa mitä leffoja sä tsiigaat. Mä meinasi älähtää et Tsot tsot äijä. Tiedäksä mitää Tietosuoja-asetuksesta ja Yksityisyyden suojasta. Pääti pitää mölyt magassa.
Sit kukkahuppune pisti taas uusii reikii nahkaa ja lisää letkuja. Se selitti et se nukuttaa mut. Paha paikka kukkahupulle. Mä meinasi sanoo et saattaa mennä ylityöks koko teijä porukan duunit. Mä oo kärsiny nukahtamisvaikeutesta jo vuosii. Ja jos mul o huolii ni unetulo vaa venyy entisestää.
Ja ny mul o huolii !!! Pidi mölyt magassa.
Mä e enää pysyny rätinkissä letku ja reikätilanteest, paljo oli kumpiiki.
Ny oltii redi.
– Oossä vaa iha lungi ja huoleto. Tää kirurgilekuri o sellane Houdiini et se öfnaa kaikki solmut.
Nyt tuli mielee et kyl mä oisi voinu laukoo iha vapaast näit mu kommetteja ku koht maga aukee kuiteski. Sit pimeni.
Iso remontti elävä matsku kans kesti puoltoist timmaa. Täst vois ainaki mu bilika merkkihuolto otaa opiksee ku normi määräaikaissörviisi vie koko päivä.
Osa 4. Herätyyyys !!!
Kummä heräsi mä oli viel enempi sekasi ku se kundi jost Anna Puu sjungaa.
Emmä tienny mikä o ylös- tai alaspäi, onks yö tai päivä tai ooksmä kuussa tai maassa tai jossai muualla.
Siit mä oo kyl jälkeepäi satavissi et sil unetutkial o ollu sika tylsä duunihuki. Monitoris o näkyny vaa iha tasasta viivaa.
Osa 5. Osastolla.
Seuraava päivä mä joko durtsasi tai vedi unta palloo. Vuorotelle. Semmone lievä havainto o et koko aja joku pyöri ympärillä. Aina kysyttii et mite menee.
Tokana päivänä mä kysyi lekurilta heti aamust et koska saablari mä pääse bunkast veks. Se sano et vaik heti ku heti pitää alkaa treenaa ni toipuu vikkelään.
Helpommi sanottu ku tehty. Mä oli ku korkeejännitepylväs. Sii tolpas roikku jos minkämoista pussii ja kassii. Letkuu oli monta metrii.
Lekuri kysy multa sit et ooksmä pissannu. Joo. Paljonko? No ainaki pari tippaa o tullu. Mä oli kuivunu.
Sit ruvettii tiputtaa vähä enempi ja muita roippeita ruvettii karsii siit tolpasta.
Yks yö yöhoitsu sano et ny tipa veks, riitti tätä laatuu.
Jutska selvis mulle aamulla ku mä öfnasi öögat.
Maisema aukes vaa yhtenä viiruna, mitä hemmettii. Selvishä se vessa spegelistä. Mä näyti iha Johannes Virolaiselta. Öögat oli turvonnu tiputukse ansiost umpee.
Ammattireiska tää yökkö. Jos se ei ois topannu tippaa must ois voinu tulla vaik bulldogin näköne.
Muutenki kaikki lekurit ja hoitsut oli pelkkää rautaa. Varmat otteet, selvät nuotit, määrätietost duunamist, tietäväisiä ja aina ystävällisii.
Osa 6. Himaa.
Mä oli kuulemma toipunu nopee ja hyvi ja voi ny lähtee himaa. Mieluite dallate ku pitää treenaa koko aja.
Must o pidetty tosi hyvä huoli Meikussa. Tänks vaa rutosti koko jengi.
Ei mul silti teit ikävä tuu.
Stoorin ulkopuolelle on jätetty, tarkotuksella oma vaimo. Muorin tuki, huolehtiminen, jeesi ja aito välittäminen on maailman paras asia sillo ku oikee sattuu kovasti.
Kahta e vaida. Muoria ja HYKSiä.
Sit sä tietenki hiffaat ettei safari iha näi menny mut tälläsena mä se haluu muistaa ja täst skrivata.
Pysytää terveenä!
Teksti: Harry