Oisko redin kauppiasetiikan vastaista blisarin tyrkyttää stereosoitinta slumppaajalle, vaikka hänen olis varmallaki täytyny hiffaa, että asiakkaan vasen korva oli umpikuuro. Eiks edullisempi monolaite oiski tälle slumppaajalle ollut redimpi vaihtoehto.
Asiakas kuiteski sai sit kuukausien flaidiksien jälkeen ja skulattuaan sitkeesti usean puhelun tän firman hallintoneuvostoon äänin 4-4, firman eettisenkaupan johtajan äänen ratkaistua, ko. stereolaitteen listahintaa tuupattuu 3,7 prosenttiyksikköä alas.
Näin kliffasti ei kuiteskaan onnannu mun nastaa kafruuni Arskaa, jonka systeri on sentään stuidu. Tää mun nasta kafru slumppas vanhahkon Nissan Primeran takatronkasta lyhytklabbisen dogin. Siksi lyhytklabbisen, et tän elukan ois niinku iisimpi treenaa liikuntaa frendin ahtaassa himassa hetekan, tuolien ja piirongin alla.
Roudattuaan tän dogin siihen snadiin yksiöönsä Töölössä, nasta kafruni Arska ällistyksekseen hiffas, et tän ulkomaalaistaustaisen ja lyhytklabbisen dogin kintut, ei sit finaalissa ylettyneetkään maahan. Tän bulin ja helvetin odottamattoman shokin jälkeen kusetetuksi itsensä tuntenut nasta kafruni Arska, treenas turhaan enää tavoittaa dogin fitin epärehellistä kasvattajaa.
Tästä keissistä melko tuohtuneena, nasta kafruni Arska, jonka mutsiki oli ollu stuidu, lähesty kuluttajalautakuntaa saadakseen yhteiskunnalta mahdollista hyvitystä tän ihmisen parhaan ystävän kauppahinnasta.
Lautakunnan statementti sit kuiteski oli nastalle kafrulleni Arskalle järisyttävä järkky, sillä kafrun ois lautakunnan päätöksen myötä täytynyt kyl bonjaa, et tässä handelissa oli bulii tsäänssii olla koira haudattuna. Eiks jehna.
Meidän Ruffe landella. Klabbit tukevasti maassa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma