Meidän rabassa Sammongartsa kasissa tokassa kertsissä, budjas tiukka Turusen täti. Todellisuudessa Turusen eukko. Tää snadisti pelottava täti, oli aikanaan roudaamassa, selässä kannettavassa puutselissä tiiliä muurareille kun tota suomalaista kauppista bygattiin Runskilla.
Oli huisin jänskää pikkukundista tsiigaa, ku hikiset ruskettuneet äijät paita veke mut aina lippis päässä, skuffas laastii kottareilla kapeita lankonkeja pitkin siksakkia ylös. Ei voinu jäbät vetää välillä henkee. Ois kottiksen lasti kaatunut jos ois spiidii hidastanu. Ihme kiepaus aina kerroksen kohdalla ja taas täyttä vauhtii ylös kohti seuraavaa kerrosta. Ei varmalla ollu mikään iisi jobi.
En pahemmin jaksa minnaa tän frouvan siippaa. Joskus vaan hiffasin snadin harmaan jäbän, joka kletras portaat ylös ja livahti niiden dörtsistä himaan. Oli duunissa kaasulaitoksella ja tsekkas, että kaasupoletit stemmas jengin himassa mittarin kaasunkäytön lukuihin. Ei duunannu herra Turunen itestään sen bulimpaa numeroo. Näitten snadin kaksion fönarit näytti pitskun puolelle.
Tää rouva oli sisäistäny roolinsa olla redi ja lahjomaton omatunto meidän pitskun pilteille ja sikski usein vaklas niitten köökin fönarista meitä sklodeja, ku braisattiin pitskulla kaikkee nastaa. Kymmenen stidii laudalla, peilii, omat nimet kirjoissa ja vaik vinkkii.
No, ei ees kantsunu treena jotain fittii feikkii jonku skaban säännöissä. Tää pitskuvaklaaja hiffas tän heti ja kailotti, et skabat seis, toi alakertsin hulttiopoitsu, meinas varmallaki meitsii, treenaa taas hassuttaa teitä. Jengi varmalla bonjaa, et ei nauttinu Turusen eukko näiltä kusettajilta bulimpaa symppistä.
Mut silti kuiteski aina, ku meitsiki joutu kuiteski joskus treffaan kartsalla tän rouva Turusen, niin kohteliaasti pokkasin päivää tai huomenta ja faartilla luudasin öpnaan ulkodörtsii sille. Muuteski, ku nyt funtsin, niin tällasii turusen eukkoja varmalla tarttiki staijaa jokasen hösen sheriffinä meille dorkille kundeille.
Mun mutsi tampas matot kerran viikossa. Se joutuki hädissään rientää duunista Arkadiangartsan Elannosta, et se ehtis ennen ilta kuutta viemään nää matot pitskulle tampattaviks. Mutsiki varmalla ainaski skäfästi kans studas tän Turusen eukon dumista tän kello kuuden ajan ylityksestä. Ei hiipiny mulle eikä systerille tai pikkubroidille ees mieleen, joskus jelppii mudee jo päivällä vaikka oltais oltukki leedit skolesta.
Tää Kauppiksen julkisivu lytättiin joskus 70-luvulla mauttomimmaks julkisivuksi Stadissa. Taitaa vieläki jakaa jengii sen hyväksyntä.
Ku tän tiiralammen savista skrubuu kaivettiin ja se oli täyttyny vodalla, niin pikkubroidi liukastu ja valu sinne. Onneks oli mude pukenut tän pikkukundin paksuun pomppaan, niin et se kellu siellä ja jotkut sen työmaan duunarit onki broidin sieltä elossa ylös.
Teksti ja kuva: Jaakko koroma