Meidän landella liehuu Stadin viiri. Maxi, tää Väiskin Pallon luunkova oikee pakki, nyt jo delannu, hiipii usein mieleen ku mä tsiduleeraan tätä viirii. Maxi oli kova kundi flaidaan. Varsinki Maxin ja yhen Muumin flaidikset, oli aina buli häppening Tölikässä.
No, tää Maxi ku tuli joskus fyllaan se starttas usein sjunggaan yhtä Vanhaa Skönari – piisii, et ”sydämessä, jokin kummasti liikkui, lipun oman, ku nähdä hän sai…” ja sit tää parski kundi starttas yleensä tässä kohin spiidaan.
Tän meidän Tölikän Paska Lössin onnettomien yksilöiden, epätoivonen miitinki, pidettiin usein Jaskan nimmari päivänä 25. heinäkuuta meidän landella. Skruudataan ja dokataan limsaa ja ollaan helvetin kaihoisii.
Meidän joidenkin Tölikkään naidut vaiffit, ei kyl bonjaa et miten teiltä kundeilta voiki vielä löytyy tota hinkuu, aina näit samoja dorgia, 50-60 luvun stooreja jauhaa. No, ei niitten onneks tarttekaan snaijaa.
Sit kerranki yks Ari kekkas, et braisattaisko sillai et kuka tsenaa buleimman julkkiksen. Joku oli staijannu Kekkosen kera, samassa sateessa ja joku bunkannu ruodiksessa Veskun yläpunkassa. Joku oli ollu Hietsussa suklaamassa tän Alvi Rinkisen kera, joka oli tullu kahjoks, ku se oli staijannu sukelluksessa, yli kolmekin minsaa. Moni varmaan minnaaki sen tyypin.
Mut tän nastan skaban sit kummiski finnas yks Mäkisen Eki, iisi smartti kundi. Se kaveeras, et silloin ku tää Armi Kuusela finnas, tän Miss Universum skaban 1952, niin se skujaili avobilikassa ympäri Stadii ja sit, ku se kurvas Arkadiangartsalle Tölikässä, se stikkas sen blumsteripuskan ja yks pikkukundi sieppas sen. Ja tää Eki, tsennas tän pikkukundin parhaan frendin. Eiks jehna, et tää Ekin stoori oli huisin mahtava.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma