Moi.
Tämä kuvaa itseasiassa hyvin sitä, mitä on tullut tehtyä lähinnä kulunut viikko.
Kissan ruokkimista 5 kertaa päivässä ja yksi päivä meni viedessä kissan hoitoon ainetta Moskovan toiselle laidalle. Täällä saa helposti sellaiseen kulumaan 5 tuntia.
Tuossa on varmaan lyhentelemistä?
Voit valita noista kuvista, jos haluat kuvittaa.
Rozielle on tyypillistä, että se keksii aina helpoimman tavan päästä katsekontaktiin.
Kun ikkunalauta on liukas, se kiipeää puuhun ja tuijottaa sieltä, että olisi taasen nälkä.
Tuo punainen poika oli oikeasti niin onnellinen, että pääsi Politbyron entisen jäsenen lesken toiseksi kissaksi.
Rouva oli hyvin intelligentti, kun kävimme. Hän kertoi suurlähettiläsajoista Roomassa ja sen sellaista.
Sanoi, että hän hommaa paperit, joista käy ilmi, että harmaata poikaa olisi lääkäri hoitanut karanteenissa 3 kuukautta.
Ei sopinut oikein minulle moinen.
Keinoemo ja pojat
Terkkuja Moskovasta.
harmaapoikalöydettäessä
Äsken oli rankemman puoleinen sade, eli ylihuomenna pääsisi joko poimimaan kantarelleja, tai sitten tutustumaan tsaarin elämään Moskovassa museoissa.
Pojat_viimeistä_edellisenä_päivänä_yhdessä
Pojatleikkimässä_sienitaudinhoito muutti keltaiseksi karvan
Tervehdys kissanhoitajalta
Terveiset täältä jostakin, tarkemmin hieman Moskovasta itään.
Kävin juuri syöttämässä kulkukissoja, joita on täällä todella paljon. Se on itseasiassa todella suuri ongelma.
Jo heti ensimmäistä kertaa täällä käydessäni huomasin, miten paljon niitä on.
<h2>Talvella pakkasta pakoon</h2>
Ihmisten eläinystävällisyys tulee esiin siinä, että kadulla elävät eläimet saavat ruokaa ja pääsevät talvella
porrashuoneisiin pakkasta pakoon. Hyvin harvassa löytyy niitä, jotka vihaavat kissoja ja haluavat työntää ne
yöksi pakkaseen.
Oma suojattini oli alusta alkaen pieni musta neiti, joka sai nimekseen Rozie.
olin sille ilmeisesti ensimmäinen ihminen, jonka kanssa se syyspentuna tutustui talven tullen.
Rozie oppi tietämään, mitkä ikkunat kannattaa käydä katsomassa, kun se halusi tulla sisään sovittujen
aikojen ulkopuolella. Ikkunapellin rapina ja lasin raapimiset kertoivat siitä, että neiti olisi tulossa sisään
porrashuoneeseen.
<h2>Terveydenhuoltoa kissoille ja pennuille</h2>
Tätä nykyä Rozie on tutustunut jo muihinkin ihmisiin. Eräs rouva oli käyttänyt neidin leikattavana
eläinlääkärissä, joten nyt se ei voi saada enää pentuja ja sen todennäköinen elinikä on pidempi.
Saimme eläinlääkäriltä rokotteet Rozielle ja kuudelle muulle kissalle vesikauhua vastaan.
Mielestäni se on erittäin hyvä systeemi, että kaupungin eläinlääkäri jalkautuu pienienkin
kauppakeskittymien pihoille ja ihmiset voivat hakea kotieläimilleen rokotteet.
Vaimoni Eve soitti eläinlääkärille, voisimmeko me hakea Rozielle rokotteet, vaikka se ei ole kotikissa.
Siinä samassa tulikin sitten kastettua Rozie ja muutama muukin kissa, kun jokaiselle katukissalle piti keksiä
nimi eläinlääkärin papereihin. Se ilta menikin sen teeman merkeissä.
<h2>Kadulta löytyneet pojat</h2>
Läksin viime vuonna kesäkuussa valokuvaamaan junia, oltuani täällä vajaan viikon.
Kun olin tulossa pois, kuulin jotakin rapinaa erään autotallin kulmalta matalan kasvillisuuden seasta.
Ihmettelin sitä, mitä moinen voisi olla ja menin katsomaan.
Minua kohti hoiperteli välillä kaatuillen todella pieni kissanpentu.
Kun menin lähemmäs sitä, se tuli ensin kohti, mutta alkoikin puolustusreaktiona sähisemään minulle.
Katsoessani tarkemmin, löytyi sieltä vielä toinenkin pentu, joka oli niin huonossa kunnossa, etteivät neljä
pientä jalkaa enää kantaneet sitä.
Vieressä oli kenkälaatikko, jossa oli lastenvaippa, joten arvasin, että tässäpä tyypillinen tarina kadulle
heitetyistä kissanpennuista.
Seurasin vajaan tunnin, josko emo tulisi sittenkin ja olisin onnellisesti väärässä, mutta näin ei ikävä kyllä
tapahtunut.
Tulinkin kotiin ja sanoin vaimolleni, että taidamme päästä perustamaan eläinhoitolaa.
Toimme ”pojat” kotiin ja aloimme hoitaa niitä. Ensimmäisenä nestetasapaino ja keinoemon tekemää
ravintoa todella nälkäisille.
Samalla alkoikin hyppykirppujen hoito, mutta ehkä pahin oli vasta edessä.
Veimme pennut eläinlääkäriin tarkastettavaksi heti, kun katsoimme niiden olevan siinä kunnossa, että
voimme lähteä matkaan.
Lääkäri totesikin niissä sieni-infektion, jonka nimi on Microsporum canis. Hoidimme pentja niillä lääkkeillä,
joita täällä oli saatavilla.
Löysimme kumpaisellekin pennulle uuden kodin, punaiselle pojalle oikein poliittisesti merkittävän historian
omaavasta diplomaattiperheestä Moskovan ”Rupla-avenuelta”, toisen päätyessä perhekissaksi lähelle
Ramenskojen lentokenttää.
<h2>Huonoja uutisia</h2>
Kun olimme tulleet Suomeen, saimmekin muutaman päivän kuluttua ”harmaan pojan” perheeltä huonoja
uutisia. He eivät olleet hoitaneet ohjeitten mukaisesti pentua ja sienitartunta oli jatkanut eloaan ja
leviämistä perheen lapsiin. Silloin toteutui pelkomme, jonka vuoksi emme olisi halunneet antaa pentua
siihen perheeseen.
Saimme kuulla, että kissa heitetään kadulle, ellemme tuo sille lääkkeitä.
Niinpä vaimoni varasi lipun seuraavan päivän Moskovan junaan ja aloin hankkimaan reseptiä Suomesta.
Serkkuni ystävällisellä avulla, hänen hyvä ystävänsä kirjoitti reseptin ja sattumoisin lääkettä olikin vielä
saatavana juuri se tarvittava kaksi pulloa yhdessä helsinkiläisessä apteekissa.
Näinpä lääkkeet matkasivatkin Moskovaan, mutta ”punaisen pojan” kodissa oli osattu hoitaa uutta
tulokasta niin hyvin, ette se tarvinnut lääkettä.
Reilut 80 euroa köyhempänä lääkkeisiin ja reseptiin, sekä lukuisia eläinlääkärikäyntejä, taksikyytejä
kokeneena, en edes uskalla laskea, kuinka paljon se vilkaisuni ja kissojen hoito tuli maksamaan.
Hyvä mieli on kuitenkin sellainen asia, jota ei rahallakaan saa.
Jossakin kirjassa opetetaan, että lähimmäiselle pitää tehdä se, mitä toivoisit lähimmäisen itsellesi tekevän.
Sen mukaan elimme ja sunnuntaina sai toinenkin pullollinen Suomesta tuotua lääkettä uuden kodin.
Moskovassa oli perhe ottanut huomaansa kadulta löytämänsä kissanpennun ja heidän lapsensa olivat
saaneet sieni-infektion.
Niinpä annoimme tämän toisen pullon sille perheelle, jotta lapset pääsevät syksyllä ilman karenssia kouluun
ja kissanpentu paranee.
Mukavaa viikonlopun odotusta Slämyn lukijoille ja jos alkaa tulla nälkä, niin sivuilleni www.ikkunani.website
kirjoitin iltana eräänä ohjeita herkullissista cheburekeistä ja myös tarinan käynnistämme Kolomenskoyen
puistossa.
Terveisin,
Risto