Varmalla joka gimma ja kundi snaijaa, et tää fiude, on yks södeimpii legendoja, mistä kundi voi tsiigaa märkii unii. Toi Auto-Biili staijas aikoinaan Olarissa. Meitsi oli joteski hurahtanu, tohon Opeliin yleensäki, jo vuosia. Sit ton Simo Lampisen kartturi, Ahavan Jyrki, tsöras mulle joteski tutuks. Varmalla sikski, ku meitsi melkein budjas täällä bilikahandelissa, kuolaamassa niitten kaarojen perään.
Ekaks muutama Kadetti, sit pari Askonaa. Sit tää Jyrki, snadilla viekkaudella ja sen prootalentilla, pysty manipuloimaan, tän bilikadorgan pokan, hinkuun jotain eloo bulimpaa juitsuu, tätä Mantaa. Braisattiin vaiffin kera, helvetin monta, snadii mutapainii, tän kaunottaren slumppaamisen takii. No, niinku yleensäki, vaiffit kyl hiffaa, et koska sit finaalissa, kantsuu vaan hiljaa, et hohhoijaa ja myöntyy.
Tää Manta flyttas sit meidän fämiliin vuonn 1986. Vika tällanen kait duunattiin pari vuotta myöhemmin. Oli Tölikän kundilla auvoo. Flygas jotain viis vuotta. Olin tsörannu himaan duunista, yhen jälkeen yöllä. Jäi Manta staijjaan puulaakin bilikakatokseen. Sit työn raskaan raataja, vetään zetaa. Ton naturan kutsuu, ei voinu välttää ja stroolaan veskiin. Niin ku ennenki, vilkasin fiudekatokseen. Voi vitsi, Manta häippässy, förattu. Skulasin skoudeille. Oli vallesmannin systeemit kuulemma just Stadissa brakannu.
Ei enää konsa lakitettu Walpurina Mantaa, Taniksen pitskulla Kannelmäessä. Oli kundilla hertta hevi. Eniten meitsiiie lykkäs sorii, mun vanhan muden takii. No, se ku oli tsiigannu sen himassa Sammongartsalla,Tallinan telkkuu vekkatolkulla, ku se oli saletti, et sen kundin Mantaa skujaaki, joku Kalju Jurkatam, Tompean mäellä.
Fotossa staijaa mun kaks södee mielitiettyy, Eeva ja Manta, nyyyhh!
Jaakko Koroma


