Bunkkaamme vanhassa Malagassa Comedias-kadulla. Kämppämme sijaitsee byggan neljännessä kerroksessa. Hissi skulaa onneksemme. Perheellämme on käytössä kolmio: kaksi makkaria, olkkari sekä snadi veski ja köksä. Avattuani mestan jääskoben hiffasin ilmastomuuotoksen aiheuttaneen kylmiön takaseinään mannerjään muodostumista. Yli puolta seinää peitti yli 10- senttinen jäätikkö. Pingviinit ja jääkarhut vain puuttuivat. Perkele! Murskasin jäätikön dörtsin kahvalla ja veitsellä.
Viime maaliskuun lopulla Andalusiassa riehuneen saharalaisen aavikkotuulen – caliman – punaruskeat terveiset näkyvät yhä haaleina raitoina vastapäisten talojen seinillä. Malaga herää bunkastaan vasta puolen päivän maissa. Lähiympäristössämme toimii runsaasti baareja, kuppiloita ja rafloja. Pöperöpaikat tarjoavat jengille kympillä Menu del Diaa. Mekin kävimme safkaamassa yhdessä japsimestassa. Bilekoneen startatessa illalla ihmiset vaeltavat mölyävinä kameleina keitaalta toiselle. Jokaisella tuntuu olevan tärkeämpää sanottavaa kuin toisella. Onneksi Arska goisaa kuin tukki. Stadi hyytyy ja komedia simahtaa meidän huudissamme vasta aamuviideltä. Rauha laskeutuu siivet lepattaen lähiöön.
Muutenhan Malagassa on mukavaa oleskella. Elämä on komediaa ja tragediaa. Kotikatumme on ympäri vuorokauden vilkas ja lämmin. Vanha stadi kapeine kartsoineen levittäytyy ympärillämme. Noin kilsan säteellä ovat kauppahalli, Alameda Principalin valkotakkisten setien moukuttelu monttu, Plaza de La Merced ja joukko hyviä museoita. Kauppakatu Larioksella käy vilinä. Ihmispatsaat ja ammattipummit tekevät pitkää päivää. Arska on solminut hyvät suhteet läheisen MAS-marketin fisutiskin myyjään ja kassoihin.
Kävimme dokaamassa tutussa Principalin kapakassa parit Pajaretet. Stondasimme pystäripöydän ääressä. Pablo Picasso tiiraili meidän touhujamme seinän fotosta. Arska tsittasi kiviportaalla dörtsin suussa ja kittasi greippilimua. Yksi valkorotsinen kyyppari kilisytti tiskillä vihlovasti vellikelloa. Minulle ei mennyt jakeluun, pitikö panna turvat tukkoon vai dokata lisää. Slumppasin ekan flindani Malaga Pajaretea jo vuonna 1970 Pursimiehenkadun handellista.
Talossamme on jonkinlainen remppa meneillään. Hissin lattiaa peittää usein betskupöly. Remppastarbojen työmasiinat kuormittavat ajoittain sähköverkkoa niin, että sähköt pätkivät useita kertoja päivässä. Oli kloku kaheksan tai kaks, automaattisulake sanoo: Niks naks! Mikään ei skulaa enää. Tapakset, muut safkat ja bisset lämpenevät jääskobessa. Romu jääskobe ei futaa enää. Telkkarin sijasta täytyy tsiigata sulakeskobea. Energiaa säästyy, muttei hermot. Sähkökatkot tuntuvat tältä. Vaikuttaa siltä, että reissu menee osittain spurguiluksi. Olosuhteisiin on vain sopeuduttava.
Dallasimme eilen stadin lävitse rantsuun La Malaguetan kaupunginosaan. Rantakadun putiikkien tiskeillä blisattiin artesaanituotteita ja turistikrääsää. Suulis ei paistanut valkoisen jättikatoksen raoista. Kaijassa killui vain yksi svedujen teräsrunkoinen purjepaatti. Kippo oli seilannut Stokiksesta tänne nuoren miehistönsä kanssa.
Flamenco-mesta löytyi Calle Velaz Malagalta lähellä Pompidou-keskusta. Nuoremman polven flamencotaiteilijat – kitaristi, kaksi käheää paavoa sekä joraavat Consuela ja Jaime esittivät väkevän, tunteita säkenöivän ja räjähdysherkän näytöksen. Korot paukkuivat lattiaan ja handut toisiaan vasten. Silmät salamoivat. Mies ja nainen olivat tasa-arvoisia ja tasataitoisia artisteja parketilla. Kitaristi roudasi laulajia syvästä surusta, kaihosta ja rakkauden kaipuusta arjen onneen ja ongelmiin. Arska kävi kuumana esityksen aikana ja svengaili mukan fiiliksissä.
Matti Laitinen
Vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies
Malaga 21.10.2022
Your point of view caught my eye and was very interesting. Thanks. I have a question for you.