Mähän olin Uudessa Suomessa duunissa koko mun duunielon. Tää Usari ano joskus 60-luvulla aravaa, sai sen ja byggas hösen Etelä-Haagaan, 32 busan päättärin viereen. Tätä hösee ku bykattiin, sattu kaikkee snadisti liianki ”nastaa”. Ku tän hösen sokkelii valettiin, tsiigas joku byggamaisteri piirustuksii snadisti soronoostaililla.
No, sit oli skäfästi myöhästä enää spiidaa ku hiffattiin, et hösen botne oliki duunattu väärinpäin. Partskut kartsalle. Oli byggapomon nastaa sit himassa vaiffille kaveeraa, et arvaa kultsu mitä tuli tänän taas duunattuu
Aikanaan meitsi ja vaiffiki sit flytattiin sinne hyyryllä budjaan yhtä kaksioo. Slumpattiin se sit aikanaan omaks, ku Usari duunas siitä hösestä puulaakii. Sielä budjas dirigat ja duunarit kimppaan.
Ei bulimmin styylannu nää jengit keskenään. Ekan ja vikan kerran, yks latomon pomo kutsu muutamaa sen duunarii tsufelle. Mut duunas tää sadanpäämies emämokan, ku starttas lykkään brenii tsufen kera näille kafruille. Ratkes riemu sen himassa ja joutu pomo skulaan jelppijengii, jöötä pitään. Sluuttas siihen tää keskinäinen kaveeraus, paitsi Uutena Vuotena.
Niin, ku toi klogu läheni puoltayötä, Uuden Vuoden aattona, niin tän hösen jengi valu pitskulle staijaan. Kaikki varmalla bonjaa, et vähemmän pysty hiffaan ihka selvää kundii tai gimmaa tässä jengissä, ku viihty siellä pitskulla.
Minnaan, et kerramki yks snadisti kaksneuvonen gimma, ku kundit sitä yllytti, repäs sen yläkropan paljaaks ja buli raketti handussa stendas sen ammuksen sytytysnartsan eldaan. Tää yllytysjengihän sit tietysti luudas raukkiksena haneen. Mut jurrisen tsägää, ei konsa mitään bulii trabelii, ei jouduttu skulaan medihelii, korkeintaan snadisti eldanneet kulmakarvat.
Sit yks latomon dirika päätti kletraa niitten partskulta naapuriin. Mut ote snadisti jäbällä kirpos. Onneks tää sattu oleen eka kerros ja ainoo fitti juitsu oli, et sen dirikan skitta putos sen messissä. Tän kundin vaiffi snadisti säikähti ja se ryysi tsiigaan partsilta sen siippaa, joka treenas kömpi pystyyn. Vaiffi kirkas kauhuissaan ”Arska hei, ei kai skitta vaan menny paskaks” .
Sääli, et tääki vaihe meitsin elossa, on enää mennyttä feidaavaa namii. Mut, kliffaa kyl oli. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma