Mä usein funtsaan, et mikä on se totuus Stadist. Netist jos sitä koittaa tsöökaa, ni ei hyvält viisaa. Moni bamlaa, et jos et oo födänny tänne, etkä tääl ikääs budjannu, ni joukkoon ei oo asiaa. Et oot aina se lande.
Mut sit ku tänne oikeesti raahaa luunsa, ni tää mesta viisaa heti paljo paremmalt. Ku mä hyppään Steissil tsugest, ni jengi smailaa ja on ilosii. Siit ku dallaa dösään tai sporaan, ni ei kukaan froogaa, et mis mä budjaan. Siin dösien puolel tsittaa se sama puliakka ku aina ennenki, ja bamlaa, et joku pistäs sen laukun poseen. Sit siel venataan niit kulkineit sulas sovus ja ehk stikataan pari sanaa jonku toisen kans. Sit usein viereen tsittaa joku hauska mummo, joka bamlaa Stadin historiast, ja siitä, et mitä tääl on ollu. Ja ku sä meet johki härdelliin, skoudet on vaik jossain moikkaa, tai Luonnontieteelliseen pääsee ilman et tarttee betskaa, tai joku sjungaa jossain kulmal, ni sama meno jatkuu. Ja se on metkaa, ku spora kolisee toiselt puolelt ja toisel puolel on skutsii. Ei sellast betonihelvettii muualt finnaa. Tai sitä, et melkee kaikki rantsut on sellassii, et kuka vaan voi dallaa sinne. Tai Suomes ei oo toist mestaa, mis sä pääset mihin vaan julkisil, tai omil klabbeil. Tai sellast, mis ois niin paljo häppeninkii, ku tääl. Aina joku duunaa jotain. Niit juttui mä just rakastan täs mestas.
Mä tiiän, et mun porukat on reissannu ympäriinsä. Joku vois sanoo, ettei me kuuluta mihkään. Mut ku mä pääsen landelt tänne, ja Steissil vedän syvään henkee, ni kyl mä tunnen, et mä oon himas. Tänne me ollaan päätetty rakentaa meidän juuret. Okei, välis mun mutsi flyttas takas Kehä Kolmosen taa ku äijä pyys, ja mä sit födäsin sinne, mut mitä sit. Ei se mihkään muuta sitä, et sen mutsi tsiigas, ku se tuli Suomeen, et tää on se hima, ja et mun mutsi itte budjas tääl koko sen ajan, ku se oli skidi. Ihan samal lail mä aion jatkaa sitä, koska siihen mutki on opetettu. Siihen, et tää on se mesta, mis meidän sydän budjaa. Tänne mä byggaan mun elämän, jahka saan opiskelut plukattuu. Eikä mua oikeestaan ees kiinnosta, et mitä muut on siitä mieltä. Tää on helvetin snygi mesta, ja mä oon tääl sen takii ja sitä varten. En sitä, et mitä joku muu must kelaa. Joten mä oon tullu siihen tulokseen, et kantsii täski keissis nostaa se klyyvari näytöst ja lähtee ulos. Moni jutska viisaa paljo bulimmalt sillee. Ei snadeimmin me ihmiset 
?
Kliffaa daagenii muillekkin 
Teksti: Karoliina Karlsson
