Mä stondailin tossa tuubissa Larun metrosteissillä venaamassa stogee, kun joku nykäs mua takaapäin rotsista. Hei herra , (se skotas heti täyslaidallisen), oisko teillä stikkaa mulle egee? Ääni oli kun Martti Talvelan, kun se on ollu kuus viikkoo glesana keuhkokatarrin takii. Siinä basson ja baritonin rajamailla.
Mä vendasin ympäri ja siinähän se oli. Kahdella klabbilla staijaava fossiili. Arska. Gamla? Vaikee sanoo, jotain kahden- ja kasikybän väliltä. Viime vuosituhannelta kuitenkin. Päässä sillä oli karvareuhka, jonka toinen korva sojotti johonkin väli-ilmansuuntaan ja toinen Janakkalaan päin. Feissi sillä oli punasen ja ruskeen sekotus. Ihan niinku se olis just tullu kahden viikon unelmalomalta taikuista. Öögat oli ku liikennevalot. Photoshoppausta vaille.
Sen rotsissa oli ollu joskus joku värikin, mut nyt se oli kuin Tikkurilan väritehtaan maalarimestarin päiväunien painajainen.
Verkkarit ja klabbeissa Nokian kumistiflat. Ne stiflat oli kun 2v lekariin lähtijällä. Väärissä klabbeissa.
Ja se dunkku. Joku chanelin vitosen muunnelma se kai oli. Meren tuoksua vapailta rantsuilta, savun hajua, tervaa ja hikeä.
Sen Arskan morsian stondas parin kyynärän päässä. Sillä oli päällä nilkkoihin ulottuva ruskea rotsi ja päässä pupun korvat, vaikka ei ollu vielä pääsiäinen.
Olikohan se menossa ehtoollistanssiaisiin. En tiedä.
Annat sä mulle sen fyrkan?
No. Jos sulla on bra stoori, niin voin mä sulle sen egen dilkkaa.
Paljoks sun veroprossa on? Se froogas.
Niin että mitä?
Mä lyön vetoo, etmä bungaan enemmän veroja kuin sä. Se sanoi.
Täh??!!
No. Funtsaa ny snadisti. Kun sä heität mulle sen egen, niin me singrataan ton mamman kanssa tohon seuraavaan stogeen, skujataan Kamppiin ja dallataan siitä Hankkijan handeliin, josta mä tsöpaan vinettoflindan. Ja siinä on veroo ainakin viiskyt prossaa. Niin että bungaa vaan se ege.
Pelihän oli 0 – 10 ja olin egen verran köyhempi.
Kun mä sit tsittasin siinä metron penkillä ja funtsasin isoja asioita, niin tulin siihen tulokseen ,että kenenköhän verofyrkalla tässä mennään.
HemppaRi

