Muden pula-ajanmenuussa staijas tietty tää läskisoosi. Sota-ajan slaagereissa siitä sungattiin kait läskiä ja lotinaa. Ei varmalla kuulunu meitsin top vitoseen. Minnaan, et tää tän soossin läskislaissin snadi loppuosa, jossa stajas skäfästi lihaa, oli meitsille, ilman yökköä, ainoo skruudattavaks kelpaava. Sen laardijuitsun suhteen, faija sit armahti mua ja heitti sen sit itte huiviin.
Sit tulee draamaa, K16. Mutsi roudas pari kertaa kuussa brenkkuflindalla verta handelista himaan. Sit se valutti tän hurmeen keppoon, duunas suolaa ja ruisjauihoo ja starttas vispaan. Tiskipöytä oli ku sarjamurhaajan jäljiltä. Siitä hurmesössöstä se sit duunas palttuu ja joskus vielä lättyyki.
Veripalttuu, foto: wikipedia.fi
Tää pappilan hätävara oli, niinku jengi varmalla minnaaki, kliffa jälkkäri. Mutsi spaaras aina leivänjämät talteen ja duunas niistä ja puolukoista tätä herkkuu. Mölkkistä ja sokruu meggeen. En kyl oo ihan saletti, et valmistiks mude sitä uunissa. Kuiteski se aina skruudattiin kylmänä.
Pappilan hätävara, foto: kotikokki.net
Oon mun friidun kahdelle giltsille Idalle ja Lotalle, joskus valistanu, et miten mun mutsi joutu kekkaan kaikkee fiksuu juitsuu, ku sen oli pakko pitää tää huusholli hengissä. Ei mitään stikattu veks, mitä snadistikki mude pysty hyödyntään. Esimerkiks, ku se duunas tsufee, niin ei se konsa stikannu vanhoja poroja pannusta veks, ku pannullinen oli dokattu. Sit vaan kerran vekassa, se vielä kiehautti nää vekanvanhat porot vikaks tsufeks. Vasta sitte se raaski tvettaan sen kaisan.
Nää vanhat voipaprut, se aina kans spaaras. Ja niillä sit voiteli ton uunipellin, ku duunas vaik pannukakkuu.
Jaakko Koroma