LOPPUKESÄN REDULLA

Rl_1knc_

Arska seilasi elokuun lopulla perinteiselle loppukesän redulle mutsinsa ja faijansa kanssa Tallinnaan. Baltic Guide -lehteä ei löytynyt satamasta. Se ilmestyi viimeksi vuosi sitten. Reissun kohteena olivat tällä kertaa torit. Perhe bunkkasi reissullaan yhden yön vanhan stadin jugend-tyylisessä Baron-hotskussa Karjakellarin vieressä. Hotellissa täytyi esittää koronarokotusspettari. Jos reissumies heittäytyy täsää yöpuussa hankalaksi, hemmo lempataan lauhtumaan toisen kerroksen pankkiholviin.
Noustuaan maihin botskista perhe ajoi kamoineen dösällä A-terminaalista Keskturgille. Bussi poikkesi matkallaan D-terminaalissa, ohitti sen jälkeen mm. Metropolin, dösävarikon ja Viru-keskuksen. Matkustajat käyttivät Tallinnassa poikkeuksellisesti koronamaskia. Dösä kääntyi lopulta Tarton maantielle. Vehje sivuutti vanhat neukkurakennukset ja stoppasi Lastekodun nurkille.
Vanhan keskustorin kunnostusduunit olivat meneillään. Olimme luuhanneet torilla vuosikymmenten ajan. Sapuskapuolelle oli bygattu nyya katos ja uudet toritiskit. Snadeja putiikeja oli uusittu. Mesta vaikutti siistimmältä. Entinen henki oli kuitenkin onneksi säilynyt. Slumppasimme myyntipöydältä kilon kantarelleja, muutaman hapatetun suolakurkun popsittavaksi sekä kantakiskasta 1,5 kilon purkin tattarihunajaa ja röökikaupasta kunnon siggejä. Kävimme Arskan kanssa tsekkaamassa fisustuskojua. Lähelle hallia oli ilmestynyt uusi kahvila. Tallinnalaisista 45 % on venäläisiä. He suosivat Keskustoria. Useimmat torikauppiaat bamlaavat vanjaa, osa jopa vähän härmää. Snadiliksaisen elo ei ole missään iisiä.
Vuonna 1947 perustettu Tallinnan Keskustori on siirtynyt Astri-konsernin omistukseen. Markkinapaikka kokee ikävä kyllä suuren muodonmuutokseen vuonna 2022. Uusi kauppahalli valmistuu vuonna 2024. Astri haluaa luoda torin alueelle kokonaan uuden ja modernin ilmeen. Miksi kaiken pitää olla virtaviivaista ja arkkitehtonisesti mielenkiintoista? Uusi tori koostuu aukiosta, puistosta, kauppahallista, sisä- ja ulkotorista, asuin- ja toimistorakennuksista sekä tietenkin pakollisesta maanalaisesta pysäköintihallista.
Oli hieno fiilis dallata taas pitkästä aikaa aidon Keskturgin myyntipöytien välissä, tsiigailla ja nuuhkia myynnissä olevia sipuleita, kaaleja, kurkkuja, yrttejä, marjoja, arbuuseja, sieniä ja hapankaalia sekä treffata tiukkoja, smailittomia torimyyjiä. Kantarellit bungasivat alle kuusi euroa kilo. Herkkutattien hinta heilui 15 eurossa. Hallin ja kledjupuolen jätimme tällä reissulla väliin. Torin eteen oli noussut iso, outo valkoinen kebab- ja pikasafkateltta. Skruudattuamme läheisessä Thai-raflassa käppäilimme hissukseen Stokkan marketin kautta majoitusmestaan Suur-Karjalle.
Tankattuamme itsemme seuraavana aamuna hotellin aamiaisella huilasimme pari tuntia kämpässä. Tsiigasimme Arskan kanssa telsua. Fillaristit sotkivat Ranskan ympäri. Ilma oli heittäytynyt Tallinnassa galsaksi. Ulkona blosasi ja stikkasi vodaa. Venttaaminen ei ollut kohentanut säätä. Luovutimme nyklakorttimme respaan. Minibaari jäi korkkaamatta.
Raahauduimme kolmisin sadeviitoissa ja sontsien suojassa sateessa ja blosiksessa keskiaikaisia kapeita kivikatuja pitkin halki kaupungin. Ylitimme lähes aution Raatihuoneentorin. Terassit olivat tyhjiä. Vettä satoi kuin aisaa. Väistelimme lätäköitä. Irkkupubissa ei skulattu rokkia. Korkeat kirkontornit ympärillämme jelppasivat hahmottamaan sijaintimme.
Lähdimme dallaamaan Pikk-kadun kapeita jalkiksia myöten kohti rantsua. Hellä Susikin oli bosessa. Käännyimme Olevistelle ja sieltä edelleen Laille. Räävelin ränneissä riehui myrsky. Olevisten keskiaikainen tsyrkka jäi taakse. Dörtsit pysyivät kiinni. Muuri tuli vastaan. Funtsasimme koukata seuraavaan baariin. Hotelliketju Rijan Vanhan kaupungin hotellin kuppilassa tarjoiltiin simaa ainoastaan hotskun asukkaille. Arskaakin vitutti moinen käytäntö.
Ylitimme märkämielisinä Rannamäe teen. Kaarat kaahasivat kuin raivohullut. Vesi roiskui. Siirryimme kärryinemme ja reppuinemme Pohja puisteelle lehmusten suojaan. Spora skujasi kohti Koplia. Onneksi kävellessä ei tarvinnut käyttää koronakuonokoppaa. Taivalluksemme stogesteissin vieressä sijaitsevalle – Astrin omistamalle – Balti Jaam turgin kauppahalliille ja torille eteni. Pidimme levähdysbreikin snadissa Aasian sumppilassa. Kostea vapaudentuuli oli kastanut hihat ja sukat. Arska tahtoi kolaa. Steissin luona ei näkynyt densoja, päivänsäteitä ja menninkäisiä. Nämä olivat jämähtäneet kotikoloihinsa.
Jaama turgin ulkotorilla, sadevarjojen alla kaupattiin syksyn satoa. Kauppahallin moniharjaisen katon alla toimi monenlaisia pikkulafkoja. Tilaratkaisu miksasi kivaa, uutta ja vanhaa. Se henki uutta markkinahenkistä vuosituhatta. Hinnat olivat tyyriimmät kuin Keskustorilla. Oikeasta siivestä löytyi paljon pikkuputiikkeja, muutama käsityöläispaja ja pari isompaa puotia. Niissä blisattiin elin- ja taloustarvikkeita, mölötuotteita, kodinkoneita ja konditorian helmiä. Budjuissa sai fiksattua klokunsa, veskansa ja sklobonsa. Vasemmassa siivessä oli lukuisia katupöperöpisteitä, baareja ja kahviloita sekä fläsä- ja fisusalit. Yläkerrassa myytiin kledjuja, leluja, gotsia sekä antiikki- ja divarikrääsää ja kodin taloustavaroita. Siellä toimivat myös paimobaari ja hyvät veskit. Hallin keskiosan sisätori keskittyi tuoreisiin vihanneksiin ja juureksiin, hunajaan ja marjoihin.
Suoritettuamme hankintamme kauppahallista ja sen alakerran supermarketista huilasimme ja huolsimme itsemme. Mallas ja voissa paistetut kynsilaukkaleivät tekivät gutaa. Ostimme ulkotorin gruusialaisesta leipomomökistä matkaevääksi botskimatkalle Stadiin hatsapurit. Painuimme sateeseen ja suunnistimme jalan kohti satamaa.
Tksti ja kuva : Matti Laitinen
vanhukainen ja omaishoitaja
27.8.2021

 

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *