Mä oon ihan skidinä budjannu Kolmannel Linjal siin Oivaa vastapäätä. Mun eka hiekkalodju oli
Karhupuistos. Sit meidän famili muutti Tölikkään. Mutsi stikkas mut balettiskoleen, joka oli siin kulmil
Stadikal. Se ois halunu musta balettitanssijan, mut must ei tullu tanssijaa, vaan kuvataiteilija.
Ekat kunnon liidut mä sain mun broideilta. ”Me hiffattiin sulle hyvää liituu”, totes broidit. Ne oli käyny
dyykkaamas jonki lasaretin roskiksest kipsisklabbei ja –handui mulle. Kumpiki kanto onttoi käytettyi
kipsei himaan, niinku sylillisen koivuhalkoi oisvat raijanneet.
Mutsi oli saada halvauksen niist sklabbin- ja handunmallisist liiduist meidän himas. Mutsin mielest niis oli
rutosti bakteereita ja ne oli iha skeidasii, vaik ne oli vitivalkosii niinku liidun kuulu olla ja blodeeki niis oli
vaa snadisti. Mä en saanu liidunpalaakaa, ku broidit joutu stikkaan mun lahjat Tölikän haussin roskakuilust
alas.
Ois ollu tosi kliffaa piirrellä niil sklabbeil ja handuil barbiruutui asfalttiin.
Marja Blomster
Taidemaalari
