Ku toi kevät starttas ja noi snöget alko faartilla häippäseen veks, oli kliffaa dallaa Hietsun rantsusta Seurikseen. Keväällä voi hokaa, ainaski miljoona skimbaspoorii jäällä. Siitä voi funtsii, et miten poppari juitsu, tää skimbaaminen 50-luvulla, Tölikässä oli.
Sit oli nastaa tsiigaa, ku jeeppi, buli vaijeri, ainaski parisataa metrii sen perästä, hinas liitoflyggee jäätä pitkin. Aika dorgaa, mut mitään turvajengii, ei staijannu tän flyggen nousumestan varrella. Tää liidokki starttas läheltä Rajasaaren rantsuu ja jeeppi hinas sit puol kilsaa, et sai sen skufattuu taivaalle.
Joku valisti meitsii, et ku mollikka skriinaa jäälle, niin noi nousuvirtaukset, sit jelppii, et tää flygge pysty stikkaan sen vetonartsan veks ja se kykeni, sit sillai itekseen, noissa lyftausvirtauksissa, kletraan kohti taivaan sinee. Ku tää nartsa sit irtos liitoflyggestä, oli huisin jänskä tsiigaa, ku sen nartsan päässä, staijas joku värikäs huivi ja se kliffasti leijaili jäälle.
Yks sundis stondattiin Hietsun hautsigan ja muniksen bärtsin höörnillä. Munis oli mesta, jossa vanhat jäbät veti suulista ja dyykkas välillä tsimmaan, tyyliin nakuna. Tää oli kliffa mesta staijaa, ku oli kerran joku flyggefesti ja sen finaalissa sit yks kundi ponkas flyggestä ja öpnas sen landausvarjon. Sit jengin, varsinki giltsien, hertta meinas brakaa, ku tän hemmon varjo irtoski ja sen kundin faartti kiihty, ku se kieppu kohti asfalttii. Mut tällai, se vaan niinku strittas jengii öögaan ja nykäski taas nartsasta ja sen extravarjo sit öpnas. Kliffaa, eiks jebulis.
Jaakko Koroma
