Äitini muistiinpano:
Unioninkatu 45:ssä pyykkäri Ida Sofia Fallström, leskiäiti, elätti itsensä ja viittä lastaan pesemällä herrasväen pyykit 1910-luvun alussa.
Pyykkituvassa oli puulattia ja puinen pyykkisoikko sekä rautapata. Huuhtelumahdollisuutta ei ollut. Pesuaine oli koivuntuhka, joka laitettiin pussiin ja keitettiin padassa pesuvedessä. (Pesupulveria siihen aikaan ei ollut, mutta myytävänä oli keltaista saippuaa, jota myytiin 4 kappaleen pitkinä tankoina.) Kaikki kirjavat vaatteet kuurattiin harjalla ja kun ne oli kuurattu keitettiin valkopyykki ja kyllähän pyykistä valkoista tuli. Tämän jälkeen pyykki oli huuhdeltava. Vaatteet laitettiin koriin ja työnnettiin työntökärryllä tai tolppakelkalla huuhteluhuoneelle, joka sijaitsi rannassa noin kahdenkilometrin päässä Unioninkadulta. Huuhteluhuoneella oli suuret, harmaat sementtialtaat ja jääkylmä vesi. Mutta pyykistä tuli puhdasta.
Sitten pyykki tuotiin takaisin kärryllä tai kelkalla Unioninkadulle ja kesällä, kauniilla ilmalla, pyykki kuivattiin ulkona, muulloin ison talon vintillä. Talvella pyykki jäätyi kivikovaksi, mutta kuivui kyllä viimein. Tämän jälkeen puhdas ja hyväntuoksuinen pyykki otettiin narulta, vedettiin ja vietiin yleiseen mankeliin. Nyt pyykin sai kannettua korissa, kun ei enää ollut niin painava. Millaista palkkaa hän tästä työstä sai, ei ole tiedossa, mutta näin hän elätti perheensä, kunnes pääsi siivoojaksi kirjapainoon, luultavasti Holger Schildtin. Nuorin tytär, äitini, oli siellä mukana, mutta ei pystynyt auttamaan, kun oli vielä niin pieni. Tämän jälkeen hän pääsi Helsingin liikennelaitokseen vaihdenaiseksi, tämä oli siihen aikaan, kun ei ollut vielä automaattivaihteita.
Ollessaan vaihdenainen Hufvudstadsbladetin toimittaja haastatteli häntä lehteen.
Ulla-Britta Voutilainen
