Eka, stydi döfis, ku meitsi starttas tän skolen Lapparin kansiksessa, oli toi muste. Tää snadi musteflinda staijas pulpetin höögerikulmassa ylhäällä. Sit nää skolebökkerit ja vihot kans duunas omaa hämyy döfistä. Tää mun eka aapinen oli vaihtarimatskuu ja oli iisii hiffaa siinä jo skäfästi elonjälkii, ku sitä sit meitsi selaili.
Ku mudelta ei irronnu fyrkkaa, tohon repanrderin slumppaukseen, niin skole jelppi ja piffas vihreen, jotain ihmematskuu olevan repun. Minnaan vieläki sen repanderin oudon döfiksen, ku landella treenaa vetää saderotsii niskkaan.
Nää bökkerit ja vihot sit joutu päällystään paprulla, et ne säily taas seuraavalle skolen starttaajalle. Sit vielä minnaan nää pennat ja pyyhekumit ja penaalin, joka oli plootuu ja siinä staijas joku ritarivaakuna ja teksti Castle. No, tosta penaalista, en kyl mee ihan takuuseen.
Ihme juitsu, mut minnaan vieläki, ku ekan kerran snaijasin tän lesaamisen idiksen. Siinä aapisessa staijas yks eläinfoto ja sen alla oli kirtsut, rot-ta. Sit ku starttasin hokee mun kuupassa, R, O, T, rot ja sit TA, ta, niin heureka rotta. Ei fitissä, täähän oli tän elukan nimi. Voin ihan kunnarilla kaveeraa, et tää meitsin oivallus, oli snadi askel ihmiskunnalle, mut buli tälle skäfälle napaluokkalaiselle.
Tää heureka, oli sit sellanen jysy, joka födas tsargon kaiken uuden oppimiseen ja loi bulii botnee, tähän jaloon talentin, kasvaa ajattelevaks ihmisyksilöks. Kaikine toiveineen, studauksineen ja ton onnen ja hyväksynnän tsögaamiseen.
Lähetetty Huawei MediaPadistä
Jaakko Koroma