Linnut lauloivat suloisesti ja kimalaiset pörräsivät nurtsilla kauniina, suomalaisena kesäaamuna. Seiskan spora kääntyi kolisten Mäkelänkadulta Itä-Pasilaan. Leksa raotti ruskeita silmiään Velodromin betonisten ulkorakenteiden suojassa. Hän veti makuupussinsa vetskarin auki ja venytteli nautiskellen aamuauringossa pitkiä handujaan. Ilmanlaatu oli hyvä, koska Mäkelänkatua ruuhkauttavat lukemattomat yhden henkilön skujaamat koslat olivat vetäytyneet kuskeineen Stadista maakuntiin kesikselle.
Parrakas ja hontelo Leksa kuoriutui makkaristaan. Mies kaivoi esiin pesänsä perimmäisestä sopukasta kauhtuneet maastobyysansa ja muodista kadonneet varsilenkkarinsa. Hän plokkasi tyynynä toimineesta isosta selkärepustaan kenttäflindan ja eilisestä säästyneet kaksi nahistunutta karjalanpiirakkaa. Hän huuhtoi vedellä harvahampaisen suunsa ja tunki sen jälkeen kitusiinsa riisipiirakkaa. Käytyään strittaamassa hän harjasi hampaansa.
Leksasta oli upeaa herätä ihmisenä kesäaamun tuoksuvaan vihreyteen nuppi kirkkaana ilman brenkkuhuurujen tai mömmöjen aiheuttamaa sameutta. Hän tunsi olevansa vapaa ihminen. Kukaan ei ollut sulkemassa ovia tai kyttäämässä häntä. Mikään ei ollut hämärtämässä daijua. Toisaalta fogelinkin lento katkeaa, jos polttoaine on loppuu.
Leksa pakkasi kotinsa reppuun. Heitti rotsin niskaansa ja lippiksen suojaamaan suulikselta päälaen klaniaan. Mies lähti dallaamaan Mäkelänkatua pitkin kohti Stadin keskustaa. Lehmukset viheriöivät tuuheina leveän kadun keskellä. Mäkelän tsimmaushallin ollessa bosessa koko heinäkuun hän ei pääsisi tällä viikolla bastuun. Valkan puolella dösä- ja sporapysäkit olivat tyhjiä. Hän kävi nappaamassa marketin eteisestä ilmaisjakelulehden. Emmauksen kuukauden taiteilija oli vaihtunut. Härkä tarjosi aamupäivällä houkuttelevaan hintaan käynnistysbissen sekä mahdollisuuden viestiä baarissa lajitovereille. Kuppila avaisi dörtsinsä kuitenkin vasta puolen tunnin kuluttua. Leksa teki oharit ihmissuhteiden ylläpitämiselle.
Illusian edessä luumuili joukko kotimaisia ja muualta tulleita kohtalon tovereita. Päiväkeskuksen aamupala, peseytymis- ja vapaa-ajantila vetivät puoleensa. Hän tervehti kaikkia veljellisesti. Vanha nainen raskaine pyykkikärryineen ja -veskoineen oli vaeltanut Bärtsin puolelta tänne puhdistamaan lafkan pyykkikoneella menneisyyttään. Leksa kääri sätkät parille venkulalle, joiden kanssa hän oli lusinut pari vuotta kimpassa Sörkässä. Viinileka kiersi jengissä. Annelilla oli silmä mustana. Pena oli vetänyt sitä eilen lärviin. Pommituksissa särkynyt Lähi-idän kundi kartteli muita. Sininauhaliiton asuntolan edessä seisoi taas zirra. Siniristilippu oli jo valmiiksi puolivälissä. Leksa jätti reppunsa säilöön Illusiaan.
Leksa ylitti hyvällä fiiliksellä Mäkelänkadun ja Studarin risteyksen. Hän ehtisi slumpata aamusumpin Kurvin Ärrästä ja dokata sen hissukseen käppäillessään kohti Toista linjaa. Hänellä oli puoli kymmeneltä treffit Hakiksen fattassa. Erityissossun muideli oli luvannut hommata hänelle Stadin kämpän – oman himan –syksyksi. Yhteiskuntakelpoisuuden vuosinaan Leksa oli käynyt ahkerasti kirjastossa. Hegel oli sönkännyt vapauden olevan välttämättömyyden tiedostamista. Leksa oli alkanut hiffata, mitä se tarkoitti.
Matti Laitinen
3.7.2019 Lissabon
