Ootsä koskaan bunkannu yön kaapissa? Siis putkassa. Mä oon. Nyt kerron teille koko stoorin, joka on pysyny salassa kaikki nää vuodet. Vanno ettet bamlaa tästä kellekään muulle.
Mä olin finnannu iskelmälauluskabat Byggalla 1957 yhdessä Laila Kinnusen ja Kari Tuomisaaren kanssa. Tein ekan levyni saman vuonna PSO:ssa Ossi Malisen studiobändin kanssa. Biisi oli ”Kadun aurinkoiselle puolella”, kääntöpuolella ”Sininen Kuu”. Elettiin vielä ”savikiekkoaikaa”, 75rpm levyjen kultakausi. Oon vika miespuolinen sjungaaja livenä, joka oon levyttäny savikiekolle. Friiduja vielä on hengissä, ainakin Helena Siltala ja Vieno Kekkonen. Sinkut ja ep-levyt – 45rpm – tuli pari vuotta myöhemmin ja olin jo ehtinyt tehdä viis plattaa kunnes ”Anna pois” osu napakymppiin.
The Rambling Cowboys
Ennen levysjungaamist mä olin esiintyny Rambling Cowboys triona mm Lintsin ”Viheä Oksa” kevätiloittelussa 1955 ja me oltiin kysytty laulutrio sveduyhdistyksiss jossa ”puskaradio” oli meidän paras pr-byroo.
Keväällä 1958 mulle skulas Eero Manner ja froogas oonks mä koskaan ollu bändin solistina. No en ollu ja Eero sano ”nyt voisit treenaa”. No mikäpä siinä mä funtsasin ja niin lähdin alkukesästä parin viikon rundille Itä-Suomeen. Liikuttii koko bändi VW kleinbussilla. Eero Manner oli järkänny rundin omalla riskillä ja suksee oli vaihteleva. Fyrkat riitti just bändin liksoihin ja muihin kuluihin. Mua mainostettiin: ”Suosittu Radio- ja levytähti”, olinhan mä jo esiintynyt radiossa ja tehny muutaman levyn. Telkkarista ei vielä siihen aikaan ollu hajuukaan.
Viiden skulaajan bändi oli koottu keikkamuusikoista. Mä minnaan vielä trumpetisti Allu Kososen ”Muistan Sua Elaine” säveltäjän. Hanuri, foni, basso, skitta, trumpetti ja laulu. Taidetta ja musaa kansalle.
Oli kevät ja toukokuu. Sää talven jälkeen kolee. Me yövyttii matkustajakodeissa, hotellit oli liian tyyriitä. Jorot alko siihen aikaan seiskalta, vika valssi skulattii klo 22.30 ku hommat piti lopettaa klo 24.00. Kiteeltä skujattii Joensuuhun seuraavaan keikkapaikkaan. Ku tultii aamuyöstä Karjalan pääkaupunkiin meille ei löytynyt leedii kämppää matkustajakodeissa. Kierrettiin ja kyseltiin. Turhaan. Kaikilla oli frysis, kleinbussin onneton lämppäri ei ollu tarpeeks tehokas pitää meidät lämpiminä.
Lopulta Eero Manner teki vikan yrityksen. Me tsörattii skoudesteissille. Eero selitti hankalan tilanteen ku ei oo missä goisaa. Skoudet helty, meidät majoitettiin Joensuun skoudesteissin putkaan.
Onneks sellit oli leedit ja koko steissi bändin käytössä. Mä jouduin koppiin, jossa oli pahnat ja asianmukainen döfis. Siin ei Slaafari-Masa pysyny messissä. Aamulla ravisteltii oljet ja akanat kledjuista vek ja eiku baanalle!
Mä vielki minnaan alkavan artistiurani huippuhetken. Tää stoori on fakta.
Lasse Liemola