m/s Catty Smart ja kippari
Tää sattu niihin aikoihin kun yks Lasse L. (nimi ei muutettu) halus joltain friidulta saada takas sen oman sormuksen. Se oli kai londannu sen joskus sille gimmalle.
Siis viime vuosituhannella.
Me oltiin yhden mun hyvän frendin, Raikun, (nimi muutettu) kaa skiglaamassa skönellä, kun sillä Raikulla oli tosi snygi botski. Sen nimi oli Musta. Se botski oli nimittäin mönjätty mustaks tervalla, ulkoopäin tietty. Eihän sen nimi voinu olla muuta kun Musta.Se oli gamla fiskari, joka oli duunattu sisältä fiiniin kondikseen. Oli pentterit, vessat, pilssit, iceskobet ja kaikki mitä kundit tarvii kun ne starttaa viikon redulle. Se kulki sellasen viis solmuu timmessä. Eihän sönellä saa olla kiire mihinkään.
Ajettiin siinä sitä vitosta kaikessa rauhassa melkein plägä kelissä, kun kippari Raikku ilmoitti: te ootte mun kaleeriorjia, joille on yks hyvä ja toinen dooli ilmoitus. Se hyvä on se, että saatte skruudaa ja dokaa niin paljon kun maga vetää ja se dooli on se, että kun ootte skruudannu, niin airot handuun, kippari haluu skimbaa vesisuksilla. Se botski oli sen verran buli, et se olis tarvinnu Finnjetin turbot, et se olis liikahtannu edes kymmenen solmuu. Ekä silläkään faartilla vielä skimbata. Skriinaamisen jälkeen bissen dokaamisekshan se meni.
Tultiin siinä sitten ajan kanssa sellaseen mestaan, joka tsennataan Barösundin kanavana tai kanaalina, ihan miten vaan. Se on tuolla Inkoon provinssissa, stadista länteen muutama merimaili. Upee mesta. Toiset tsennaa sen Baröna.
Heitettiin fendarit ulos ja landattiin kaijaan. Paikalliset inkoolaiset oli huuli pyöreenä, et mitä v…n piraatteja tänne nyt tuli meiän snygiin mestaan. Kundit kun oli solbergin brennaamia ja skegget tsöraamatta. Eikä niillä ollu päällä smokettia, tsimmarit tai revityt jamekset vaan. Kaija kun oli täynnä toinen toistaan upeempia purkkareita. Fyrkka döfas ainakin mailin verran vastatuuleen.
m/s Catty Smart
Me taas funtsattiin mikä miitinki oli menossa yhden paatin ympärillä. Jengiä oli kun siinä sen böndemaisterin huutokaupassa. Dallattiin tsigaamaan vähän lähemmäs ja selvishän se. Siella staijjas se Lasse L. ilman skittaa, kun sekin förattu sen viisun toka värssyn mukaan, eikä se tsungannu mitään siitä böönasta eikä sormuksesta.
Silla Lassella oli siihen aikaan komee Nauticat-merkkinen botski. se oli sellanen moottoripursi, jolla sai ajaa joko masiinalla tai purjeilla. Nyt se ei voinu ajaa kummallakaan, kun sen täkki- tai ankkurisnara oli kietotunu sen rusetin ympäri niin ettei se voinu ajaa ei eteen eikä taakse.
Keli oli komee ja voda lämmintä skönessä kun mutsin mjölö. Siinä auttanu mikään muu kun ruveta dyykkaamaan skeglu handussa sitä snaraa irti siitä potkurista. Dyykkajia riitti jonoks asti. Kyl se Lasse itekkin dyykkas. Ei se siinä diivaillu. Se snara oli sen verran tiukassa, et yks kundi olis saanu duunaa toisenkin timmen ennekuin se ois irronnu. Saatiinha se snara lopulta irti ja Lasse pääs jatkamaan redua.
Jos siitä tsögataan jotain positiista niin hyvä puoli oli se, ettei se snara ollu kettinkii.
En tiiä oliko sillä Lassella keikka Hangossa vai missä, vai startasko se tsögaan sitä sormusta tai skittaa vielä, kun se sen viisun toisessakaan säkeistössä sitä ei kerrottu, oliks se hitannu ne vai ei.
Sinne päin se kuitenki häippäs kun se oli ensin kiitelly kaikki dyykkaajat ja bjuudannu bisset siinä kaijalla.
Sen pitunen se. Nimittäin stoori.
Heimo Rissanen