Landella galsa blosis kaakosta. Kirjosieppokundiki tossa vikisi, et vetti, ku skrebbatki pöntössä jo frysaa sinisiks. Ei ois kliffaa, jos toi poikue oiski sit muuttunu vaik kolibreiks. Ainoot fogelit, ku ei huuda armoo, on kaks guttaperkka sorsaa, ku ne pomppii, ihan hinkuna vooguilla.
Tää elo muuteski starttaa oleen totta kuttaperkkaa, ku toi kesis on varmalla missannu reitin, tänne Pohjan raukoille rajoille. Skäfästi dorkaa kaveeraa, mut treenataan kuiteski oleen positiivisii. Eiks jehna.
Jaakko Koroma