70-luvulla, snadisti ennen, ku tän Usarin tsöraama persnetto, starttas uhkaa koko tän duunimestan olemassaoloo, tää Lönskän ja Mantskun höörnan kiinteistö blisattiin ja lyftattiin Ruoholahden painohöseen, niin yks söde snadi gimma, bulin blumsterikorin kera, oli tuttu näky latomossaki.
Joku ties kaveeraa, et tän pikkufriidun faija oli häippässy ja jättäny niitten mutsin ypö handlaan tän jengin arkee. Sit vielä, ku toi haikaraparviki oli tsörannu niille usein visittii ja joka vuos tän giltsin himassa jokelsi uus systeri tai broidi, niin ei ollu mudella ainaskaan liian iisii ruokkii tällasta katrasta.
Sit tää skäfä typy jatko sen praktiikkaa Ruoholadessaki. Usein pamlattiin, et jo se, ku tää enkeli dallas ineen, niin starttas toi suulis skriinaan ja se tsöras iloo ja hyvää blosista koko latomon jengille.
Sit sattu draamaa. Tää pikkufriidu duunas handelii tän painohösen joka kerroksessa. Sit se yleensä ookas kertsien välit tavarahissillä. Yks iltapäivä se paino hissin ja ku se opnas hisan dörtsii ja treenes dallaa ineen, niin tää dörtsi aukes ennen ku hisa oliki kohdalla. Tää kiltsi flygas hissikuilun botnelle.
Sit joteski starttas selvii tää fitti tapaus. Skulattiin brankkarit. Sit nää brankkarit roudas tän snadin uhrin ylös. Joku myöhemmin pamlas, et yks nuori brankkari spiidas ja sittas lattialla. Sit yks vanhempi pelastaja valisti, et tällä nuorella kundilla oli saman ikänen friidu himassa ja et sen spiritti brakas, ku se hiffas, miten tää enkeliks muuttunu kimma lepäs sen blumstereiden keskellä, tällä galsalla betonibotnella.
Jaakko Koroma