Lähettiin kundien kanssa redulle tohon naapuriin. Pietariin, Venäjälle, tai Leningrad se tais silloin olla ja N-liitossa. Sen redun nimin oli” Excursio , tutustuminen Neuvostoliiton rakennustekniikkaan” . Saatiin sopivasti sponssikin yhestä bulista firmasta, joka slumppas fedukamaa byggamestoille. Sielt lähti megeen niitten myyntishiiffi.
Hypättiin steissiltä stogeen siihen Idän Pikajunaan ja menoks. Stogella on kliffa tehä redu. Ei tarvii knenkään skujaa eikä tarvii pelätä et skujataan skutsiin. Publikaanitkin tullaa ja tsekkaa paprut siinä matkan aikana. Ei tarvii jonotella. Miinuksena on kuiteskin se, ettei ton operaation aikana pääse raflavaunuun.
Lenskisä majoituttiin yhteen buliin ,gamlaan, mutta upeeseen hodlaan. Ja tottakai, härmästä kun ollaan, niin bastuhan sieltä piti löytää. Se bastu oli sen hodlan klitsussa ja aika snadi, niinettä kävi vähän ahtaaksi kaheksalle härmän jätkälle.
Kyl me sinne mahduttiin kun kaikki oli sopivassa nousussa ja sillonhan kaikki on kaikkien frendi vaikka skouden kaiffari. Puolet jengistä oli baadaamassa ja toinen puoli sillä aikaa pukkarissa. Kun mä sit tulin bastusta pukkariin nii hiffasin ettei täällä nää mitään kun röökin savua oli niinku Riksun stoge varikolla ja katsista roikku vaan yks himmee nelkyt wattinen edison. Mä tsittasin sit siinä puolsokeena siihen penkille enkä hiffannu, et joku oli jättäny tyhjän skumppaglasarin siihen penkille.Hajoshan se lasi kun mä tsittasin sen päälle ja blödee tuli kankusta niinku vodaa Vantaankoskesta. Onneks siellä oli bastuhantuukeja, joilla saatiin se pahin ventti tukittua. ja sit huoneeseen.
Yks kundeista osas bamlaa sitä paikallista murretta ja se lähti tsökaan lekuria hodlan respasta. Koht se tulee, se valisti. Suht nopeesti joku sit takokin dörtsiä. Ineen sieltä syöksy sellanen kaksmetrinen enemmän rekkakuskin kun lekurin näkönen karpaasi valkosessa pitkässä rotsissaan ja sen messissä oli marilynin näkönen blondi hoitsun kledjut päällään.
Rastuit finski soldaat se meuhkas jo ovelta. Mine ole Pavel Popov lekuri ja teme minu asiistentti Ludmila.
Sillä oli messissä musta buli lekurin veska, jonka se stikkas keskelle huoneen lattiaa. Se öpnas sen laukun ja tadaa: pasaalusta finski kamraat Sen laukku oli täynnä brenkkua, vodkaa, konkkaa ,viskiä ja röökiä.Ei sinne olis enää mahtunu edes stetoskooppikaan.
Jengi oli huuli pyöreenä ennen kuin se kielimaisteri sai sille sanotuks että pitäs varmaan tsigaa ton yhen hanuria. No problem se sano, heitti bunkasta päiväpeiton pois, repäs lakanasta neliön kaistaleen, otti siitä bulista lekurin laukusta yhen Stolishjana flindan kasteli sillä sen rätin, iski sen Ludmilan handuun. Steedaa ton kundin ahteri. Ei sieltä enää paljon blödee tullu kun se ventti oli niin teräväreunainen. Mut olihan siellä sitä kuivunutta blödee. Ludmilalla oli niin kevyt tatsi, ettei sattunu yhtään. Olihan se mulla snadisti nolo fiilis kun jätkälauma griinas ympärillä: Hemppa on hellässä hoidossa. Sillä välin kun Ludmila pyyhki mun alapäätä niin doctor Pavel blisas kundeille sen veskan tyhjäks.
Seuraavaks sitten kun Ludmila oli valmis niin tohtori Pavel froogas: sattuisko kenelläkään kundeista olemaan laastaria. Tollasessa jengissä on niin paljon reissanneita kundeja, että kyllähän sieltä laastaria löyty. Pavel lätkäs sen asian tuntevasti siihen ventin päälle. Sine ei sairasloma kun teme ei satu töössä.
Mä froogasin siltä et mitähän tää sit bungaa. Ei se mitää maksa ku finskipoika osti kaikki minu votkat. Hyvää handeliahan se oli molemmin puolin kun kunditkin sai bungaa kaikki ruplilla, ei tarvinnu käyttää fyrkkaa olleenkaan.
Sit kun se oli jo ovella pois menossa niin se huusi vielä: sitte kun sine mene soomi niin sine mennä lääkäriin. Jes söör.
Dasvinaania finski soldaat se meuhkas vielä käytävältä ja taputti Ludmilan pyllyä mennessään.
Kyl toi matkailu sitten avartaa.