Lähellä kävi muttei osunu

Olin tossa Jorvin hospitaalissa vähän yli viikon. Menin ineen ke aamuna snadiin peräpään
korjausoperaatioon. Se operaatio oli kuiteski nukutuksen vaatima niin, et mä jouduin
goisaamaan sen seuraaavan natin hospitaalin täyshoidossa. Kirurgi Kari duunas operaation
ja tsekkas seuraavana duunin ja sanoi: et paprut kondikseen ja kundi himaan.
Mä kelasin et kun on kerran tiima aikaa niin mä dallaan tos hospitaalin käytävällä pari
rundii, et mä pääsen kondikseen. No, mä pääsin noin kymmenen metrii, kun mä lähdin
leijuun. Kundi selalleen siihen käytävälle ja taju kankaalle.
Siitähän se show sit starttas.
Voiks te uskoo et noin kolkytkiloo märkänä painava hento, siro, blondi amazonigimmalekuri
Irina murtaa sataviistoista kiloo painavalta jäbältä 4 kylkiluuta. Sen verran on tullu
jangsterina tota spotrtia treenattua, et painosarjat on aikalailla eri. Meinaan se Irina polkas
mun masiinan futaan siinä käytävällä. Tää Irina onkin mun uuden laiffin eka gimma.
Mä nimittäin käväiisin jo rajan toisella puolella. Jos tää leijuminen olis alkanu vaikka
himassa, niin en olis tätä tässä skrivaamassa. Kait tuolla pilven reunalla tsittaava
buliGUBBE päätti et mulla on täällä telluksella jotain vielä duunattavaa , ettei muuta kun
leima paketin kylkeen: palautukseen.
Sit alko hirvee hösis, kun ne kyydäs mut teholle. siellä venas pari kirurgii, neljä lekuria ja
lukematon määrä enkeleitä. Kyl niille sisar hento valkosille jotain Asterixin ja Obelixin
taikajuomaa juotetaan, kun ne heitteli mua bunkasta toiseen ja kyljeltä toiselle, niinku
grillikyljystä. Ja se palvelu: onks kaikki hyvin, onks tyyny hyvin, haluut sä jotain
dokattavaa? Ne lopetti sen kyselyn kun sanoin et mä haluun kolme 24v blondi stripparii
tohon bunkan viereen. Ei kuulemma kuulunu niitten proggikseen.
Sit starttas taas tapahtuun kun ne hiffas, et se mömmö mitä ne duunas mun ineen
yläpäästä, sen joka liuottaa sen tulpan, on blödee ohentavaa ja mullahan oli hanurissa
leikkaushaava, jonka se ohennettu blöde tietty öpnas. Yks enkeli sen hiffas ja huus kaikki
legurit koolle. Tempas peiton vege ja mun bunkassa oli blödee kun Raatteen tiellä.
Siin olikin sit pään särky, kun yläpäästä ohennettiin ja samalla olis alapäätä pitäny hillitä.
Mä kuulin kaikki kun olin jo bäk tässä maailmassa. Yks niistä kirurgeista hiffas et kundit hei
onhan meillä täällä niitä viissataa egee tsipale bungaavia slipareita, jotka hyydyttää blöden
ja joita ei tarvii ottaa pois, kun ne smelttaa sinne itekseen. Ne duunas sitten sinne hanuriin
kaheksan niitä sliparia.
Mä oon valmis väittään et mulla on varmaan tällä hetkellä Härmän kallein hanuri. Ilman
oheistuotemyyntiä. Neljä donaa.
Pari päivää mä olin sit viiden tähden täyshoidossa siellä teholla. Vähintään kaks enkeliä
koko ajan pitämässä handusta kiinni. Mun bunkka, mis mä makasin oli kuulemma
alybunkka, se muotoutuu sun kropan mukaan. Ei tuu makuuhaavoja. Ja niinhän se tuntui
olevan, kun mut eka kerran siihen nostettiin niin mä oli niinku ufossa . Se bunkka natisi,
sihisi ja piippaili kun se tsennas mun kropan. Se kuulemma bungas enemmän kun nyya
biliga, Mä annoinkin sille nimen cadillac. Ei siitä söövis parane. Sit bäk osastolle toipuun.
Sinne mua ei sillä cadillacilla förattu. Ladalla vaan. Se olikin sit se hommelin ykstoikkosin
osuus. Palvelu sielläkin oli 11+, Vaikka koko ajan on töhinää ympärillä, niin aika ei tahdo
kulua millään. Tuli tsiigattua töllöstä moneen kertaan kaikki kokkiproggikset Australiasta
himalandiaan. Kyl mä nyt osaan teevodan keittää.
Mä pyysin niiltä kerran etteikö ne vois toimittaa neljää tummahipiäistä egyptiläistä gimmaa
viuhkan heiluttajaa siihen bunkan viereen, mut kun niillä oli märärahat jo finito siltä
momentilta. Kandee mennä sinne alkuvuodesta.
Sainhan mä sieltä yhen merkinnän päiväkirjaan: tänään Agan kaasubiliga kävi täyttämässä
säiliön.

Jos joku joskus joutuu Jorviin, niin ei kandee skagata. Kyl söövis on vähintään yhtä hyvää
kun aurinkobiitsien viiden tähden hodlissa.
Miltsit bulit tänksit kaikille niille lukemattomille ihmisille, jotka anto mulle tän tokan laiffin.
Nyt täytyy vaan funata, mitähän

Teksti: Heimo Rissanen

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *