Oon usein funtsinu yhtä hämyy jutskaa. No, ku meitsin, mutsin ja faijan suvuissa, toi kuuloaisti on skäfä ongelma. Varsinki ku noi vuodet vierii, niin sillai fitin itte hoksaamatta, joutuu niinku spennaan bulimmin, et voi staijaa meggessä, ku kafrujen kera bamlataan. Oon kans hiffannu, et jos ei oo tsargoo tsiigaa hemmon feissii ja lesaa, ainaski hintsusti sen huulilta, niin joutuu usein jauhaa tota, anteeks tai sit vaan, et aivan. Niin, vaik ei tun vertaa snajuu, mitä on toinen kaveerannu.
Monella meidänki jengistä, varsinki kundeilla, on tää sama trabelssi. Mut miks vetissä, ei oo sitä iisii myöntää. Meitsinki vaiffilla, toi skriinaus mun feelusta pamlatun snaijaamisesta, on jo aikoja sitte födannu niinku väkinäiseks. Se, ku nykyään on startannu duunaa meitsii toistaan ja niinku kuittaan, sen antamat oordingit päivän agendan suhteen.
Ainaski pari kundii, on nöyrtyny, ja roudaa meggessä ämyrii, joka jelppii niitten kuuloaistii ja rauhottaa niitten vaiffii. Ja nyt sit tää tän stoorin teemaan.
Mun ikäsillä, 40-luvulla födanneella, on monellla rillit. Jos jengi ei tykkää dooliig, niin snadi diivailu kait sallitaan, niin tälläpä kundilla ei. Olin muuten just täyttäny seittemän kypää, ku tartti ekan kertsin, ainaski ku ilta tummeni, duunaa bensiksen glasarit klyyvarille, ku noi buukstaavit starttas feidaan. Rillejähän jengi sit sinksaa, ainaski vuosittain. Ekana vuonna glasarit on mahdollisimman snadit ja sit seuraavana liianki bulit. Sit ne tarttee olla siniset ja sit punaset jne.
Mut miks nää kuulokojeet tarttee olla niin snadit ja jemmassa, ku vaan ois mahdollista. Miks ei nää ämyrit ois kans tota muotikamaa. Ois punasii ja sinisii. Buleja ja snadeja. Miks vetissä jenggi treenaa piilottaa tän aistin ongelmii ja niinku se ois buliki häpee?
Turha meitsin kyl on nyt tässä riehuu, ku mulle itellekki, tää juitsu on snadisti vaikee myöntää. En vaan kyl redisti pamlattuna snaijaa, et miks?
Jaakko Koroma
