Toimin vanhan, muistisairaan faijani edunvalvojana. Tässä duunissa joutuu ajoittain merkillisiin tilanteisiin ja jopa törmäämään toistamiseen delaamisenjälkeiseen elämään. Postiluukustamme putosi eräänä iltapäivänä valkoinen breivi. Stadin sosiaali- ja terveystoimen talous- ja suunnittelupalveluosasto oli osoittanut sen minulle. Minä avasin kirjeen ja funtsasin itsekseni, mitä jännää sieltä tällä kertaa löytyykään.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen talous- ja suunnittelupalveluosasto oli päätynyt Helsingin sosiaalilautakunnan 7.3.2006 (89 §) tekemän päätöksen nojalla faijani kuukausitulolaskelmaan perustuen hänen asumispalvelumaksukseen 1.3.2019 lukien 973,54 euroa kuukaudessa. Byroon tietsikassa oli pyörinyt terhakkaasti ekseli. Faijan fyrkat olivat lähes tuplaantuneet heidän fiinin laskelmansa ansiosta.
Tsiigattuani tarkkaan tehtyä ”Tulot kuukaudessa” -laskelmaa hiffasin siinä hyvin perustavanlaatuisen omalaatuisuuden. Kuinka faijani voi hyödyntää delanneen muidelinsa tuloja, joita kertyy tämän laskelman mukaan yhä yli dona kuukaudessa? Edesmenneen mutsini kuolemanjälkeiset, säännölliset kuukausitulot nostivat siis talous- ja suunnittelupalveluosaston laatimassa tulolaskelmassa faijani käyttövaroja kuukaudessa yli tonnilla. Faijan pankkitilille fyrkkaa – niiden taivaallisesta luonteestaan johtuen – ei ole kuitenkaan herunut hikistä senttiäkään.
Veronmaksajien onneksi faijani hoito- ja hoivakulut, joista yksityissektori rokottaisi 120 euroa päivältä, eivät steppaa kuitenkaan yksityisen hoivabisneksen pussiin ja veroparatiiseihin. Sapuskoista ja kämpän vuokrasta rokotetaan erikseen. Hoitohenkilökunta minimoimalla liikevoitto kasvaa tunnetuin seurauksin. Kimalaiset ja kumppanit suriskoot omissa puskissaan.
Mutsini ehti delata jo 30.7.2018 Laakson lasaretissa. Hietsun kremiksen snadissa kappelissa pidetyn muistotilaisuuden jälkeen hänet eldattiin, ja tuhkat siroteltiin myöhemmin Hietsun Kuusilehtoon. Krematorion dörtsit eivät aukene ilman kuolintodistusta. Turpeen alle ei pääse goisaamaan laillisesti ilman hautauslupaa. Perukirjoitus on myös skrivattu, ja duunarimuijan vähäinen perintö on dilkattu pykälien mukaan.
Ymmärrykseni mukaan delanneet eivät nauti Härmässä eläketuloista. He eivät hingu työelämään. He eivät myöskään hengaile verkkopankissa. Kuoleman konkreettisuus välittyy reaaliajassa läheisten ihmisten keskuudessa, mutta tietoverkoissa sen sijaan näyttää olevan mahdollista viettää jopa kuukausitolkulla kuolemanjälkeistä elämää.
Skrivasin oikaisukirjeen ja lähetin sen postitse Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen talous- ja suunnittelupalveluosastolle. Postiluukustamme kolahti 27.3.2019 jälleen valkoinen breivi. Delannut mutsi ei heilunut enää verkossa. Sen kunniaksi byrokraatit olivat nostaneet faijan asumispalvelumaksua 47,81 eurolla.
Stadissa ei näytä olevan suotavaa, että snadituloisen vanhuksen handuun jää yli 255,34 euroa. Kun tästä summasta vähennetään tropit, kusivaipat, hygieniatuotteet, roskapussit ja käsipyyhkeet, marjasopat sekä ajoittain tapahtuvat fledanleikkuut ja klabbien hoidot, skulaamisvaraa ei jää kovin ruhtinaallisesti. En panisi yhtään pahakseni, jos päättäjät syynäisivät veroparatiisijengiä yhtä tehokkaasti.
Faijani kuskattiin keskiviikkona Malmin sairaalaan. Safkaa oli mennyt väärään rööriin, ja se aiheutti keuhkokuumeen. Ambulanssin omavastuu oli 25 euroa siivulta. Kävin perjantaina katsomassa ja syöttämässä faijaani Itiksen palvelutalossa. Suunnitelmissa oli ollut kevään kohtaaminen ulkona. Faija oli hyvin heikossa kondiksessa. Hoitaja heivasi hänet pyörätuolista vuoteeseen kylkiasentoon. Hän asetti tyynyt vanhuksen lepoa tukemaan. Yö vei väsyneen miehen mennessään.
Astuimme broidin kanssa sunnuntaina faijan kylmennettyyn kämppään. Ruumis makasi valkoisen lakanan alla. Rinnan päälle oli asetettu valkoinen surunkukka – kalla. Kasvoista päätellen faijan elämänliekki oli sammunut rauhallisesti goisatessa. Keuhkokuume oli kampannut gamlan, glesan työmiehen.
Minä kiitin palvelutalon myötätuntoisia hoitajia, koska nämä olivat hoitaneet faijaa 2,5 vuotta hänen ihmisarvoaan kunnioittaen. Toistuva kuolleiden ja näiden omaisten kohtaaminen on uuvuttavaa työtä etenkin, kun se toteutetaan minimaalisin henkilöresurssein. Itksen palvelutalossa faijan osastolla sunnuntaihugissa työskentelee vain viisi hoitajaa. Ihmiselämän arvo on pohjalukemissa, kun noin 30 vanhuksen elämän ylläpitämiseen käytetään näin vähän hoitohenkilökuntaa.
Lahjoitimme palvelutalolle kiertoon faijan vuodevaatteet, pyyhkeet, asusteet, käärinliinat (siirtolakanat), vaipat, lääkkeeet, pesunesteet, hygieniatuotteet ja kaksi maalausta jelppaamaan ylikuormitettujen hoitsujen työtä ja pienituloisten, stadilaisten vanhusten elämää sen loppusuoralla.
Kuolema oli byrokraatteja vikkelämpi. Faijan asumispalvelumaksun korotus jäi lyhyeksi. Kuoleman jälkeinen ja sitä edeltävä elämä näyttää olevan Stadissa varsin gogolilaista.
Matti Laitinen
3.4.2019
