Sä olit ollut jo vuoskaudet tunnettu ja kuuluisa ennen ku mä rupesin funtsimaan, että oltiinkohan me kerran treffattu sillon, ku oltiin hyvin nuoria?
Mä muistan sen jostain kumman syystä oikein hyvin. Tai luulen muistavani. Eihän mul viel 14-vuotiaana likkoja ollut niin paljoo, et niist kukaan olis päässy unohtuun, mut sä jäit mieleen varmaan siks, ettei meidän välille koskaan syntynyt mitään. Yks ainoo saattokeikka ja siin se oli, mut silti se on pysyny mielessä. En tiedä miks siinä kävi niin kuin kävi, mut sitä mä oon funtsinu moneen kertaan ny vanhemmiten varsinki.
Tää juttu tapahtu varmaan elokuussa 1958, illat oli jo pimeitä, mut silti oli lämmin eikä skole ollu viel alkanu. Muistan, kun sä sanoit et sä käyt Kallion yhteiskoulua ja mä kävin Tossua. Olit luokkaa ylempänä, ku mä olin tuplannut tokan luokan siks, et katkaisin glabbini laskiaisena Kaivarissa enkä viittinyt mennä kainaloskeboilla skoleen kipsi koives kundien synfattavaks.
Minä 1958/1959
Muistan tosta elokuun lämpimäst illast hyvin, et me dallattii Lintsiltä Linnunlaulun kautta ekaks sen vanhan rautatiesillan yli ja sit Tokan linjan galtsien yli suunnilleen siitä, mis Kaupunginteatteri on nyt ja tultiin jonku vaaleen puutalon seinustalle. Sä sanoit, et sä budjaat siinä. Sä et ollu halunnu jäädä galtsille tsittaileen ja sekstaileen, mut siin talon seinustal annoit yhen kerran sekstata. Puseros alle et kuiteskaan antanu laittaa handua, vaik moneen kertaan koitin. Senkin muistan, miten sanoit, että sun on oltava himassa viimestään kymmeneltä.
Me oltiin varmaan treffattu Lintsin jortsupaviljongis, siin isos pyörees, jossa soitti kunnon bändejä keskiviikkosin ja lauantaisin ja mis pyöri se peilinpaloist duunattu boltsi katossa. En mä tätä tietenkää enää muista, mut en osaa kuvitella mis muuallakaa me oltas voitu treffata. Sitäkää mä en enää muista kuin paljo me jorattiin yhessä, mut jos jorattiin, nii oon aika varma, et hain sua useemmin ku pari kertaa, koska jorasit aika hyvin hitaita ja tsaivasitki kohtalaisesti. Mä olin omast mielestäni aika hyvä joraan, ku mua snadisti vanhemmat serkkulikat oli landella opettanu.
Sulla oli päällä joku vaalee edestä napitettava v-aukkoinen ohut villatakki ja sen alla hihaton hame, ei kapee eikä levee. Ehkä se oli sininen, ehkä raidallinen, mut ei kukkia eikä muutakaan hempeetä. Sun fledas oli pitkä ja vaalee. Suorat, ei kovin paksut hiukses yltti olkapäille ja alemmaski, ehkä solisluiden kohalle. Kasvot sul oli säännölliset, pitkähköt, ei mitenkää liian kauniit, muttei missään nimes rumatkaa, semmoset kivalla tavalla tavalliset. Jälkeenpäin oon funtsinu, et olit raikas ja puhdas, aika hiljanen ja pidättyväinenki. En nimittäin muista tippaakaan, mistä me bamlattii. Siin oli varmaan sellast ekan treffin ujoutta kummallaki.
Jotenki mä kuvittelen muistavani, et sanoit olevas 14, siis yhtä vanha ku mäki. Sit ku lehdet alko kirjoittaa susta enemmän, hiffasin, et säki olit syntyny 1943 mut joulukuussa ja mä taas lokakuussa. Lehdet skrivas siitäki, et olit käyny keskikoulun ja lukion Kallion yhteiskoulussa ja asunu lapsuutesi Kalliossa. Sillon vasta mä aloin arvailla oisiko mahollista, että olisit sama Tarja, jonka kerran saattelin Lintsiltä linjoille elokuussa 1958?
Tätä oon funtsinu aina silloin tällöin, mutten o kellekään hivannu mitään puhua. Hullunahan mua pidettäis, jos vanha gubbe alkaisi houria nuoruuden saattokeikoistaan varsinkin nyt, kun Sinä olet ollu Tasavallan Presidentti.
On pakko viel sanoo, et mua kaivelee yks toinenki aika selkee mielikuva: Ku sä sillon 14-vuotiaana kerroit etunimes olevan Tarja, niin muististani pukkaa kiusaamaan sukunimi Heinonen eikä Halonen.
Pertti Rinne