Stebbailin eilen Stadilla. Tsiigasin tulevaa mestaa, johon tota Guggenhaimii tsörataan, ku käärmettä pyssyyn. Tää kylttyyrihan on se, joka aina ponkasee framille, ku tää intelligenttijengi kaveeraa keskenään.
No, Guggenhaimi tsöraa kuulemma meggessään, turisteja ihaileen tätä meidän himalandin sivistystasoo. Stadissahan pystyy kyl nykyään bongaan kesäterassii ja kaikkee riehaa niinku Euroopan conttinentaalissaki.Ollaan opittu bulisti ton brenkunki suhteen. On makeita kledjuhandeleita ja joka hemmolta löytyy tyyris Aple. Et tää puoli on handuissa.
Mut silti jotain snadii, joteski tuntu et kuiteski vielä uupuis, et Stadi ois sittenki buli eurooppalainen Kapitaali.
Eilen sen sit finaalissa hiffasin. Romanian mustalaiset. Voiks hiffata enää vanhempaa, elossa staijaavaa kulttuurii, ku näillä köyhillä mierolaisilla on. Pohjois-Espalla tsittas ainaski viis kuus nuorta, skäfästi ujoo, mut kuiteski öögiin tiukasti tsiigaavii tummii neitoja.
Nää duunas, tätä niitten vuossatoja jatkunutta perinnettä ja ammattii, tätä kerjuuta. En ainaskaan mitään häpeenpunaa pystyny hiffaan niitten feissistä. Joteski tuntu et ne oli rauhallisii ja niitten elo juuri nyt ja tässä, tän vilkkaan, meluisan Stadin valtasuonen dallausgartsalla. Tää oli niitten arkieloo. Snaijasin, et just tää oli se pointti, joka oli Stadilta uupunu.
Jengi hei. Stikataan joskus hugge tai pari niitten mukiin. Jeesataanhan me nuorii, raavaita kundejaki Orientista.
Jaakko Koroma