Ku slobo starttas stikaa pommii Stadiin, mutsi otti mut meggeen ja veti ritolat Stadista. Mentiin Somerolle haneen. Siellä budjas mun faijan mutsi, mummu ja faijjan systeri Liisa-täti. Tää mun täti oli hammasleguri ja se staijas sinkkuna elonsa finaaliin asti. Täti hoiti rintamallaki sotilaiden hampaat kondikseen. Ei tainnu olla korpisotilailla aina toi suuhygienia ykköshuoli siellä jossain.
Sit ku mä ja mun mutsi, oltiin tän mummon ja tädin luona, niin tää Liisa-täti kaveeras, et sit ku mä oon opari-iässä, niin mä voisin flyttaakki sinne landelle skoleen. No, näähän ny on tietty, vaan yleennsä tommosta tyhjää stoorii ajankuluks.
Mähän kävin Lapparin kansista. Ja sit, ku neljänneltä pyrittiin opariin, niin tää täti skulas mutsille. Ja sit kesällä, mä skujasin busalla sinne landelle sisäänpääsytestiin. No, mä pääsin Someron opariin varmalla senki takii, ku siihen aikaan oli kait stailii, et tää Someron ”yläluokka”, styylas yleensä vaan keskenään ja handlas juttuja sit niinku niitten omiin nimiin.
Siellä mä sit kävin skolee. Tää täti piti snadisti preussilaista kurii, mikä oli mulle ihan nyya laiffistaili. Starttasin kyl aika spiidillä funtsiin, et oliks tää nyt ihan fiksuu eloo Tölikän pikkukundlle.
Ku meitsi sit oli staijannu tän mun tädin himassa yhen lukukaiden, sattu snadisti ufo juitsu. Mun mummolle pamahti harmaakaihi sen kumpaanki öögaan. Tietty lekuri sit skrivas siihen jotain ihme troppii. Ku tää mun mummu oli födannu kait jotain vuonna 1885 niin silloin jenggi usko bulimminki, vanhankansan jippoihin. Näin sit mummo, tietty salaa tädiltä, pisti mut rouhiin sen ajan sokrutopasta snadeja muruja, viikata papru ja ripotella tää sokrurouhe tälle paprullle ja blosata se vuorotellen mummun kumpaanki öögaan.
Tän sokrun idis oli sit kait skrabaa tää kaihi veke. Ja miks sokru, no se tietty suli sit vähitellen öögista veks. Ku jos ois vaik duunattu tota stebumurskaa, ni oisko ollu mummulla kliffaa. Mummu eli 87 vuotta, eikä tullu sokeeks. Funtsikaa nyt sit tätä.
Mummo sai sit jonku ihme halvauksen ja vietti viikon siellä himassa tajuveks. Leguri kävi kurkkaamassa mummoo ja vaan totes, et taitaa olla tasaraha. Ei silloin roudattu vanhusta lasarettiin joihinkin letkuihin kituun. Annettiin mun mummonki delaa rauhassa sen omaan bunkkaan.
Miten sitten myöhemmin mulle kävikään.
Mutsi tais joskus bamlaa, et ei ollu pikkupiltillä smaili herkässä silloin, ku tais snadisti vieroksuu fotaajaa tää ihmistaimi. Sit skäfä kutitus ja jo födas hymyy.