Ku nyt funtsin, niin mä oon varmalla braisannu puolet mun skidivuosista meidän hösen pitskulla. Sit tää toinen halvi, Väiskillä tai Runskin pudessa. Väiskillä talvella skrinnattiin, skulattiin lätkää ja skimbattiin. Ja sit tsörattiin skabaa tseleillä Väiskin bärtsillä. Kesällä Hietsussa käytiin tsimmaamassa. Talvella tsiigattiin, ku muijat ja äijät, dorga smaili feisissä ja villagotsa bollassa, tsimmas avannossa.
Meitsin pitskulla staijas kolme bilikatallia. Yhessä niistä remppas fiudeja yks vanhempi starbo, Pikku Kalle. Sen kafruja, varsinki yks Tölikän ruusu, tais viettää siellä kliffoja hetkiä. No, ku sieltä pysty lysnaan, ku niitten sekakööri sunggas sen ajan slaagereita, niinku tää Emma, Katariinan kamarissa ja bulisti muitaki kliffoja stykejä. Oli elo auvoo.
Sit me tsögattiin golfiboltseja Talin golfgentsulta. Ja varmalla jengi funtsii flöitiks, jos mä vaik kaveeraan, et ku stikkas ton golfboltsin seiska kertsin partskulta pitskulle, niin tää boltsi kimpos ainaski viidenteen kertsiin asti takas. Mut, ku tää pitsku oli snadisti vino, niin sit se boltsi ponkas neiborin pitskulle, eikä sitä jänänny enää hiipii tsögaan takas, ku yks Koivun eukko oli skäfästi tyly tsilari.
Sit jengi varmalla viel minnaa nää pääkallosormukset. Ne oli fosforii ja ne lyysas ihme sinivihreetä lyysii, ku staijas meitsin mörkissä klitsussa. Sit braisattiin rohkeusskabaa. Ku tää, meitsin hösen klitsu, oli aika sokkeloo, niin peitettiin joltain öögat ja skuffattiin sitä ympäri keltsuu, et se ei enää pystyny snaijaan missä se stondas. Sit tän uhrin, piti hiffaa reitti sieltä veke, ku me muut mölyttiin ku dorkat sen kiusaks. Ku tää klitsu oli bygattu pommisuojaks, niin siellä, tän keltsun katossa, staijas paarit ja me kundit pamlattin, et niillä paareilla koisaiski joku luuranko ja siks kait ei oikein ees snärkätty tsiikaa, et oliks siellä joku muumio.
Yks juitsu, mitä mä vieläki joskus funtsin, oli ku mun faija duunas mulle ripet. Ja sit mä kerran, ihan vaan tähtäsin yhen pitskudörren lyysin kupuun. Matkaa oli jotain 10 metrii. Ja mä minnaan, et ku mä tsiikasin sen stebarin flygaamista, en vieläkään bonjaa, et miten vetissä se snadi stebari osuki just siihen kupuun ja kupu räsäks. Talkkari ku hiffas, et se oli taas Koroman kundin fittii touhuu, roudas laskun faijalle ja faija sen sit kyl bungas. Faijalla tais snadisti sen omatunto pukkaa klesaa, ku se oli nää ripet meitsille väsännykki.
Jaakko Koroma