Ku meitsiki oli snadi, niin tällai Pääsiäisen aikoihin käytiin tsiigaamassa Sokoksen bulin fönarin takaa erivärisiä pääsiäistipuja. Nää tiput sai värinsä, ku lääkeruiskulla spruutattiin niitten tuleva väri munan sisään. Sit ku ne kuoriutu ne oli tällasia söden näkösiä touhuujia.
Riippu mihin aikaan keväästä tätä Pääsiäistä juhlittiin, et salliks faija meitsin roudaa fillarin ulos meidän hösen pyöräklitsusta. Joskus sain mudelta luvan vetää tennaritki klabbeihin. Yleensähän tääki riemu onnas vasta Walpurina.
Se miks Pääsiäinen staijaa joskus melkein Vapunaikoihin, juontaa tästä ihme bibliaanisesesta oordingista: ”Pääsiäinen on aina kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä viikonloppuna.” Mäkisen Lea Tölikästä, joka oli Stainerskolen maikka ja meidän lössin fiksu giltsi, tän meille dorgille opetti.
Sit vielä snadii vinkkii. Jos vaikka sulla unohtuis ton piparminttuhyytelön slumppaaminen handelista ennen tätä festii. Meitsille viime Pääsiäisenä näin fitisti sattu, niin kantsuu tsiigaa jos vaikka himasta löytyis tota piparmintulla maustettuu Pepsodenttii. Yleensä jengi ei hiffaa sen maussa mitän feeluu. Sit kyl kantsuu snadisti olla skarppi ton liian höpötyksen suhteen, ku toi Pepsodentti helposti starttaa suussa muuten vaahtoon.
Tässä mun umpirakastuneet tipuset ja niitten kolme onnellista munaa Muraatin turvallisessa katveessa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma