Ku meitsi starttas tähän duunieloon Usarissa 1959, niin mitään safkisbaarii ei tässä duunimestassa ollu. Ja tää puolen timman safkis staijattiinki latomossa. Oli omat skruudattavat. Mun mutsi, joka oli Elannon lihahandelissa hommissa, duunas mulle meggeen yleensä puolikkaan ranskiksen. Se halkas tän bredan ja sit lykkäs parin sentin paksuset lauantaitsieguran siivut sinne väliin. Sit tähän meitsin kattaukseen kuulu vielä litran flinda mölkkistä.
Kundit kyl usein kuolas vieressä näitä meitsin eväitä. No, ku alko toi paino meitsillä liikaaki jo lyftaan tän safkastailin kera, niin dilkkasin kundeille kans osan mutsin duunaamista eväistä.
Mantskun puolella staijas yks suosittu safkarafla Mikado. Sit myöhemmin tää rafla tsennattiin paremminki seksimestana. Slobomimmit varsinki suosi tän mestan jurrista kundiantia.
Tän Minkan keittiöön pysty Usarin sisäpitskun kautta kletraan rappuja pitkin ineen. Varsinki me oppipojat suosittiin tän köökin antimia. Niinku jengi varmalla bonjaaki, näitten huippu safkaraflojen keittiöt ei kyl aina födaa mitään silmäniloo. Kattilaa ja keppoa sikinsokin, ylikiehuvaa soossia ympäri mestaa. Vanhat snadisti suttuset keittäjätädit otsat hikisinä riehu, et jengi raflan salissa ei joutunu venaa niitten annoksii liian pitkään.
Yks nuori laiha oppipoika Luigi, oli Eikan pumpun jenggiläisiä. Se oli eka kundi jonka mä tsennasin, joka oli kuuskytluvun alussa kasvattanu fledun joka liehu hartioille. Minnaan, ku nää keittäjätädit tän hiffas ne ihan sekos ja aneli Luigilta, et ne sais ees snadisti paijaa sen fleduu. No, sillai me muut sit kyl hokattiin, et tän tanttojen lemmikin lautasella, sit staijas aina asteen verran kliffempi satsi pöperöö ku meillä muilla.
Luigi ja sen yli kymmenen tän Eikanpumpun kafruu, gimmoja ja kundeja häippäs yks kesä ekaks botskilla Stokikseen ja sieltä liftillä etelään josta förillä Köpikseen. Sieltä sit otti viikon verran, et ne pääsi Monen trabelssin jälkeen Ranskan Calaisiin ja sieltä sit vihdoin taas förillä ja liftillä Londontauniin. Siellä ne koisas jossain purettavassa hösessä ja jos sää helli, niin pudessa.
Oli iisii saada pummattuu kyytii ja fyrkkaa, ku vanhempi jengi vielä silloin snadisti ihaili näitä jangsteteita. Tää Luigin jengiki kusetti, et ne oli joku skittabändi Finlandiasta ja ne tuli tsögaan tuottajaa niitten musalle Carnaby Streetille.
No, sit jo parin viikon kuluttuu ku toi huisi vapauden huuma starttas feidaan ja tää niitten jengi alko harveneen ku toi fitti keskivaikee koti-ikävä startas vaivaan muutamaa giltsii ja kundii. Joku friidu oli skulannukki epätoivosena sen faijalle, et paa isi fyrkkaa tuleen tai tää sun söde sydänkäpy joutuu ite kekkaan jonkun häpeällisenki kikan tseenaa fyrkkaa tohon takas tuloon.
Sit kyl monta kertaa kans väijyttiin ku Usarin sen aikanen päädirika treenas dallaa tän pitskun kautta, seinii pidellen takas sen duunihuoneeseen. Se ku vietti joka päivä muutaman timman onnettomana erakkona Mikadon salin hämyisässä nurkkapöydässä.
Eikan pumpun gimmat ja kundist staijas usein Espan puostossa lähellä Eino Leinon jykevää patsasta.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
