Ku meitsi sit sluuttas ton oparin ja starttas latojan oppiin Usariin, joskus vuonna 1959, niin tää mun ekan vuoden liksa jota tseenasin, oli 75 pennii timma. Meidän hösen tsilari, joka oli staijannu sen skloddielon landella vaan totes, et ”poika hei, ei tolla palkalla Herran huonetta rakenneta”.
No, sit niinku muutki mun kafrut, starttasin kuolaan noitten mopojen perään. Alko huisi mutsin grillaaminen. Mude sit lopulta alko kuiteski kypsyyn mun jatkuvaan vikinään ja tän mun yli-ison mopohuuman lopultaki snaijas. Mutsi sit ilman mitään bulimpaa intoo, lopulta salli meitsin alkaa vääntää mopohandelii.
Taisin olla aika mamis jo silloinki, ku kyseessä oli sentään mun omat fyrkat jotka olin kunnon pojuna sille joka kuukaus roudannu, et toi muden ainainen tuska meidän fyrkkakurjuudesta ees snadisti sillä feidais.
Joku sporttihandeli staijas silloin 60-luvulla Annangartsalla. Ne blisas Helkaman Hopeesiipi Sporttia. Voin kyl todeta, et tää vehje edusti helvetin södee nyyaa stailii siihen aikaan. Stonga käyrä ku Eltsun skabaprätkillä. Meitsi kyl ihan hinkuna fanitti tätä södee mopoo ja tällai sit mun uus duunireittiki tuppas kulkeen tän firman fönareiden ohi.
Sit mä duunasin ekan osamaksudiilin siellä mopohandelissa. Snadi fitti moka. Ei nyt sit skriinata. Ku rustasin tätä diilipapruu niin siinä tiukattiin mun työnantajan nimee, no meitsi tietty skrivas, et faktori Reinikainen. Et mikskö, no siks ku tää faku aina kanto mulle nää mun hoidettavat duunit.
Sen mopon jälkeen meitsi sit aika faartilla ponkaski prätkäkundiks. Tää peli oli MZ Sport, ihan nasta vehje. Pikkubroidi kiersi pariki kertaa Päitsin tällä. Tää typy tässä, on vaan södee rekvisiittaa. Eiks jehna.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
