Kuva :Mira Mink
Syy siihen, miks haluun kirjoittaa tänne blogiin on, et on siistii kirjottaa asioista, jotka koskettaa
kaikkia stadilaisia nykyään.
Kaikki tyypit, jotka etsii työtä on masentuneita ja kouluttajan työ on siinä kohdassa aika raskasta.
Puute duunista, rahasta ja elämän tarkoituksesta on hyvin näkyvää ja paistaa läpi heti ihmisten
kasvoista tässä arjessa. Vaik pk-seudulla pitäis olla hyvin avoimia duuneja tarjolla, työnhaku ei oo
ollenkaan helppoa ja varmaa vakituista duunia on vaikee saada. Kouluttajan työ vaatii
matkustamista aika paljon ja välillä en todellakaan tiedä, missä olen aamuisin, kun istun jossain
kulkuvälineessä matkalla taas johki uuteen mestaan ja näkemään uusien tuntemattomien
opiskelijoiden kasvoja. Duunin raskauteen vaikuttaa myös sen hektisyys ja aina mihin vuorokaudenaikaan
tahansa köyhän kouluttajan on oltava päivystämässä puhelinsoittoa seuraavan duunikeikantakii.
Usein kouluttajana joutuu tekee pitkiäkin matkoja Pirkanmaalle ja Ouluun saakka
Olen miettinyt työelämän kliseisyyttä, työvoimapolitiikkaakin pintaa syvemmältä ja tullut
eräänlaiseen lopputulokseen. Tässä muutama sana siitä ajatuksesta työttömän työnhakijan
näkökulmasta, johon olen työnhaunohjaajana sekä itse työnhakijana tutustunut.
Työnhaun arkea.. Työvoimapoliittisesti olen kaunis -otsikolla.
Yksilöity hakemus on huorani ja oi,että rakastan liittää sen meiliini.
Tervehdin ja kuittaan lopuksi. Missä se cv on? Profiilikin on väsättynä. Voi voi että ja kun, en pääse
heti asiaan. Lisäkysymyksiä keksin jo kymmenen siis valmiina haastatteluun. Vieläkään en sinne
haastatteluun pääse. Siellä on vastassa varmaan joku käärme. Se sihisee ja kitisee samalla kun
pienten raukkojen työttomien luita imeskelee. Jos en sano tätä tai tee niinku rekryn kanssa sovittiin,
niin voin unohtaa koko perehdytyspanon kuten myös työn arjen ja kollegoiden tuoman ilon.
En voi paeta palveluinfoo, enkä tuomioistuimen lausuntoo, vaik olisin itse herra- tai rouvakuka.
Olen kaunis kliseinen orja, kuka mut haluaa. No, ei ainakaan se firma, johon hain. Tietty oon pätevä
koulutuspoliittisessa mielessä. Aijaa no, mut ei sitäkään lasketa, jos en kutittele sitä hyvää tyyppiä
itsestäni esiin.
Hei, ja sehän mä oon! Mut kukaan ei vaan sitä tiedä..
Teksti: Mira Mink
