Kosari, talkkari, tsilari. Voiks olla stadilaisempaa ammattii ku tää. Nyt ku funtsin niin tää meidän hösen talkkari oli bulisti tärkeempi kasvattaja ku vaik oma faija. Ainaski meidän pitskun kundit joteski skagas, jos ne oli duunannu jotain dorkaa enemmän tän tsilarin dumista ku vaik niitten oman faijan. No, naapurihösen tsilari yks skäfä rouva Koivu. Sitä studas sen oman talon bulitki äijät.
Tän meidän puulaakin hela ruljanssi pyöri tän meidän talkkarin handuissa. Siniristi flaggan nosto juhlapäivinä. Kartsan lakasu ja tvettaus ja sit talvella snögen kolaus, oli tän kosarin arkiduuneja. Ja sit se joutu pari kertaa yössä herään ku sen tartti väijyy, et eldis flekkais pannuhuoneen pätsissä, et kuumaa vodaa riitti ja ettei jengi talvella frysannu.
Ja ihme juitsu, pitiks tää hemmo leedipäivii ikinä. Aina ku jonkun himassa oli jotain feeluu, vaik et hanat falskas, viemäri döfas tai se oli posessa, niin ei silloin aneltu noloina, et sopisko mister tsilarin rientää sitä katastrofii handlaan. Vaik oli sit sunnuntai tai tiistai, kesä tai talvi, niin ei konsa funtsittu, et voisko tää kundi joskus olla vaik klesa ja potee jotain kuolemantautii. Ei ku et hariappia jäbä tänne fiksaan tää keissi.
Isännöitsijä sit koputteli jengin omaatuntoo joulun alla, ku se keräs joulufyrkkaa tsilarille. No, se tais kyl olla ainoo tattis tän kosarin duunille koko sinä vuonna. Niin funtsikaa nyt snadisti, voisko enää löytyy tällasii äijii tai muijii, jotka viittis uhraa koko niitten sosiaalisen elonsa, jonkun blokkihösen ja sen jengin hyvänolon takii. Olla ku partsikkakundit, aina redi.
Meidän hösen kosarin himafönari tossa tän dörtsin vasemmalla puolella. Sit tää pitskun porttari Meklu 17, on nykyään duunattu poseen. Niinku taitaa olla kaikki muutki porttarit Tölikässä. Sit tää tsilarin yks tärkeimmistä kaluista vieläki. Putkarin pusu.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
