Mä treenaan pitää vieläki mun kondista stailissa. Silloin ku budjattiin Haagassa mä luudasin Pirkkolaan ja siellä kolme neljä rundii puruspoorii. Ja tätä vetin touhuu mä vedin kakskytä vuotta. Viis lenkkii vekkaan ja ainaski 12 kilsaa kerta. Musta tuli kondissnarkkis. Jos mä olin klesa tai oli jotain skeidaa mun elossa, etten päässy rundille, tuli dorkii vierotus fiiliksii. Ku mä nyt funtsin tätä kaikkee, niin mun tuho oli millin päässä. Ei fysiikan mut spiritin.
Mä oon häpi ny, ku mä finaalissa sit snaijasin, et Jaska hei, funtsi nyt snadisti, tää ei oo sitä mitä sä todella kaihoot. Toi spirittipuoli tulee aina kundilla ekaks ja sit vasta kaikki muu. Onneks mä sit sain sen juitsun skuffattuu tonne mun pollaan ja vetelin noi liinat pikku hiljaa poseen.
Mähän bunkkaan Espoossa. Mut joteski mä en saa fiiliksii ku mä dallaan näitä skutsispooreja. Mulla on joku tun mania, niin et mun mun on pakko suhaa Tölikään, Hietsun suoralle. Jättää bilika staijaan ja lähtee käppäileen ekaks Hietsun hautsikan läpi Marian lasaretin ohi. Sit Lapparin kansikselta Albertinkarsalle. Sit siitä Tehtaankartsaa Slobon lähetystön ohi tonne Siljan terminaaliin. Etelärannan ohi Havis Amandalle. Sieltä Espaa Stokkan ohi ja Forumiin sufelle. Niin tää melkein hela daagen. No onks mun ruumiin palvonta sit mitenkään finalissa loppujen lopuks muuttunu. On. Nyt mä voin tsiigailla rauhassa mun tuttuja lapsuuden mestoja, treffaa joskus jonkun vanhan kafrun, vaik ton Zapalon tai Viltsun, ja tuntee et tää on sitteski se mun armas hima.
Muuten, ku kundille alkaa snadisti tulee tota ikää, niin oon hokannu, et nää reitin valinnat alkaa joteski enemmänki myötäillä noita mahdollisii stroolimestoja. Ei tietty mulla. Mut isot kundit vaan anto tollasen vinkin.
Jaakko Koroma