Kuva: Matti Laitinen
Treffasin Hagiksen lasihallissa
70-luvun frendin ja toverin
Stadin Kondekasta.
Kuuluttiin kommarinuoriin.
Se otti snadin borkan,
mä vedin vain kaakaon.
Se bunkkas ihan snadina
lähellä Sörkan linnaa.
Mutsi kasvatti ja koulutti sen.
Oma faija otti hatkat.
Se siftas Valkan vanhasta
skolesta jo kolkilta oppariin.
Se oli opiskelija- ja asukasaktivisti.
Verstaallla käynnin se bungas
raksa- ja varastoliksoilla.
Tsippinä se slumppas kledjunsa
kirppareista.
Se valmistu Stadissa luokanopeksi,
opetti 37 vuotta Itä-Stadin kakruille
sivistystä, yhteisöllisyyttä ja elämää.
Sen perheeseen synty yks skidi.
Se jeesas muistisairasta mutsiaan
17 vuotta käyden mutsin himassa.
Nyt sama tauti jyrsii sitä itseä.
Se on muutenkin niin hiton glesa.
Kun sokrut sekoilee, nuppi sakkaa.
Ruodossa on valuvika.
Toisinaan daiju pätkii.
Se flaidaa stydisti elämästään.
Se hengailee eläkegubbena
velkaisessa kämpässään
pienituloisten Pihliksessä.
Sen terveys on heivattu tuuliajolle.
Yhteisökasvatuksen mies
ei ole kääntänyt rotsiaan.
Se on punaisen suvun
punainen jälkeläinen.
Morjestin Kondekan kovaa kundia.
Hyppäsin Hämiksellä seiskan sporaan.
Matti Laitinen
18.4.2017
