Meitsin yks hyvä frendi Jali, duunas handelii slobojen kera. Tää mun nyt skrivaama stoori, födas Jeltsinin ollessa tän maan tsaarina. Tää mun kafru importtas kemikaalilitkuja Härmän paprutehtaille. Sen partneri slobossa duunas tätä kamaa Siperiassa, bulissa fabriikissa.
Ku tää Slobon systeemi romahti, niin niitten intin kamoja pysty föraan, tai sit tsöbaa iisiin hintaan. Kerran tätä Jalii slibattiin, botskiredulla Baikkalilla. No tää kippo, oli yks täysromu torbeedovene. Ei skulannu tutkat, ei värähtäny ykskään viisari ohjauspaneelissa. Motti kyllä skulas ja spiidi oli huisii.
Sit sattu draamaa, ne oli paahtanu jotain timman verran Baikalin pintaa. Starttas lykkään fittii sumuu. Näkyvyys tipahti nollaan. Ja ku tää suunnistus, tässä botskissa, klaarattiin vaan näköaistin varassa, alko snadi paniikki hiipiin, tän torbedopotskin jengiin.
Oli ihan plägä, tyyni, ei hajuukaan ilmansuunnista. Sit tää mun frendi yhtäkkii hiffas, et sillähän staijaa meggessä, sellanen snadi, sen skloddin pennan terotin. Tähän terottimen oli duunattu kans söde, pieni kompassi. Oli ilmassa snadii sporttifiilarii, ku tän puna-armeijan, uljas sota-alus, suunnisti kohti himasatamaa, snadin skoleskloddin, suunnistimen jelppimänä.
Sit joskus skrivaan, miten slobon staililla Siperiassa, handlataan bisnesongelmat. Siihenki galsaan puoleen, tää mun frendi sit joutu tuta.
Jaakko Koroma
