Kolme vuotta sitte tuli väännettyy tällanen surkuhupaisa stoori. Vieläkin kesällä landella mulla koivut suhisee korvissa, vaikei ees blosaa.
Tällai aamusta tsöras kuuppaan yks ihme juitsu jo vuosien takaa. Meitsillä starttas jo neljäkytä vuotta sitten tää mun vasen korva skulaan tota Wagneria. Minnaan, et nää epävireiset figelit mun pollassa alko vinkuun sen jälkeen, ku yks ilta taas staijasin painokoneen ääressä venaamassa, et Usari lähtis pyöriin. Jotain fittii vaan sattu ja tän keissin jälkeen ei oo bulimmin kesäillan söde harmonia ja hiljasuus tän kundiressun eloo viihdyttäny.
Ku sit aloin tsögaa jotain, vaik snadiiki lohtuu legurilta tähän fittiin vaivaan, niin minnaan et kerranki ku meitsi veti sellasta snadisti feikkii itsarifiilistä yhelle legurille niin hiffasin, et tän välskärin into intreseerata mun vikinää kesti vaan jonkun minsan. Sit tää nuori legurikundi yhtäkkii bamlas meitsille, et ”sori vaan et keskeytän, mut tuntuks susta ku tulit tänne, et siellä alkais pian stikkaa vodaa ku mun pitäis kohta sotkee fillarilla himaan”.
Jengi varmallaki nyt bonjaa, et miks meitsi snadisti tykkäs dooliig ja ei tullu enää nää mun leguriredut ainaski tän juitsun takii lisääntyyn. Eiks jehna.
Meitsillä suhisee nää landekoivut korvissa vaikkei toi kesäblosis niitä ees hiplaiskaan.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma