Stadin kundien, Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin tuorein kniiga Rööperi öpnaa öögat
himaStadimme menneeseen maailmaan, missä laiffin valttisetit dilgattiin longisti jo
föddausvaiheessa. Se on sekä stoori Stadin alamaailmasta että Rööperin muuttumisesta
epämääräisestä hanslankareiden, duunareiden, huorien, fisustajien ja gangstereiden puu- ja
hökkelimiljööstä yhdeksi Stadin trendikkäimmistä ja arvostetuimmista budjausalueeksi.
Satamakin oli buli työnantaja. Kämppien hinnannousun myötä, alueen punertavat
rantakaltsit dunkkaavatkin fyrkalle.
Froogasin kniigan julkkareissa Nykäsen Harrilta Stadin nykyistä stydeintä mestaa, missä
skoudetkaan ei pysty takaa kansalaisten turvaa. Nykäsen listalla ei enää ollutkaan Rööperi,
vaan Vaasis ja Kurvinkulma sekä ykkösenä Steissi. Sen olen myös itse bonjannut. Steissillä
dallaaminen ilta kympin jälkeen on vaarallisempaa kuin Euroopan muiden suustadien
päästokeassoilla. Kniiga on stoori gartsan kundeista Rööperissä, missä vanhemmilla ei ollut
varaa bungaa skideille koulutusta. Kundit ja gimmat aloittivat duunit jo varahaisteineinä.
Mutsinsa kanssa 25 neliön yksiössä budjannut Sjöbergin Tomppa slumppas kulmilla
brenkkua jo kaksitoistavuotiaana. Kansaskolessa skruudattu safka saattoi olla päivän ainoa
ateria. Fyrkkaa ei ollut. Sitä piti repiä gartsoilta.
Kniigaan on saatu kattava näkökulma henkilöiden kautta. Tomppa onnistui bamlaamaan
lapsuuden frendinsä ja gamlat rikostoverinsa mukaan valottamaan tapahtunutta. Entisenä
rikostoimittajana Nykäsen Harri jututti Rööperissä valvoneista skoudeja. Kokonaiskuva 50-.
60- ja 70-luvun Rööperissä niin virkavallan kuin rosvojen osalta piirtyy kniigaa lesaaville
värikkäästi kaaliin.
50- ja 60-luvun taitteessa brenkun slumppaus oli buli bisnes Stadissa. Kun pitkäripaset
klousattiin ilta kuudelta, muuttui Rööperin laiffi. Sinne alkoi dallaa porukkaa ja takseja tuli
jonoon asti.. Tomppa totesikin osuvasti: ”Joskus poka tsöbas 20 flindaa kerrallaan. Tää oli
saatana kuin Chicago. Poliisitkin osti meiltä brenkkua. ”
Tomppa kavereineen skjujas kaikki Stadin 27 Alkoa läpi. Vaakuna bungas 600 silloista hunttia
ja gartsalla siitä sai tonnikaksisataa. ”Putsia saatiin viiskyttuhatta silloista markkaa päivässä,
joka oli silloin suunnilleen duunarin kuukauden liksa”, jatkaa Tomppa.
Handelin ohella slumpattavaa brenkkua junailtiin ulos Sataman laivoista. Yli 75 prosenttinen
tavara blandattiin vodan kanssa kuudeksi flindaksi. Näistäkin hakuhommista kniigassa riittää
värikkäitä stooreja. Tässä yksi Tompan kertomana: ”Taisi olla vuonna 1961 tai 1962, kun
Jätkäsaaressa oli Heben-niminen laiva, jossa oli 200 pulloa votkaa. Me oltiin kytiksellä mutta
tulli pyöri paikalla niin, että me mietittiin millä vitulla saadaan viina ulos. Me tehtiin niin, että
yksi kaveri osti pari pulloa ja me ilmoitettiin tullille, että siellä on suursalakuljettaja tulossa.
Tulli ja kytät hyökkäsi sen jätkän kimppuun. Sillä aikaa me, meitä oli viis, kuus kundia,
kannettiin votka ulos. Mä muistan, että oli talvi ja mä liukastelin mun spittareilla.”
Näistä värikkäistä lestinheittotarinoista ja flindojen jemmoista on kniigassa monta juttua,
mutta lestinheitto oli vain yksi monista tavoista tehdä fyrkkaa. Keikkoja tehtiin niin
kodinkone- kuin kultasepänliikkeisiinkin. Samoin suklaa ja rööki oli kannattavaa bisnestä
Tompan kaltaisille jälleen blisareille. Aina löytyi lafkoja jotka ostivat varastettua tavaraa.
Skoudet oli aina pari askelta jäljessä. Ja jos joku kärysi, niin se ei paljastanut ketään
kumppania. Gartsan sääntöjä kunnioitettiin. Ja mitä satamabisnekseen tulee, Tomppa oli
lukenut läksynsä hyvin: ”Mä olin 60- ja 70-luvulla ollut monta kertaa satamassa
huolintafirman tullaajana. Mä opin hommat hyvin ja osasin kaikki tariffit ja tulin työnjohtajan
kanssa hyvin toimeen. Se otti mut aina takaisin, vaikka otin välillä loparit. Satamassa mä aloin
heti avata salakuljetusreittejä ja tutustuin kapteeneihin ja laivojen henkilökuntaan. Satamassa
melkein kaikki teki bisnestä.”
Kun Rööperin maaperä alkoi kyttien toimesta polttaa, siirtyi Tomppa Stokikseen ja valtasi
Slussenin pimeän brenkun markkinat. Nekin stoorit mielenkiintoista lesattavaa.
Huumebisnekseen hän ei koskaan lähtenyt mukaan ja on siitä erittäin tyytyväinen.
70-luvulla oli vuorossa pornobisnes, jolla tehtiin fyrkkaa. Varsinainen ralli alkoi Tompan
osalta, kun hän oli vuokrannut liiketilan Albertinkadulta: ”Me haettiin itsekin tavaraa
Ruotsista ja Tanskasta. Postimyyntikin oli hirvee. Monta sataa tuhatta kuukaudessa. Me
myytiin myös muille divareille. Asiakkaita oli joka lähtöön. Presidentin lääkäri haki Urho
Kekkosellekin lehtiä. Se kerto itse siitä mulle. Se tuli tohon kermanvärisellä Mersulla ja osti
viimeiset Privatit. Ei se nyt joka päivä käynyt, mutta kerran kuukaudessa.”
Tomppa näki, että pornolla oli sosiaalinen tilaus: ”On parempi, että ne saa lehdet, kuin että ne
tekee jotain muuta. Usein ujot ja hiljaiset, joilla ei ole ulosantia ja jotka seisoo vain jossain
nurkassa, on niittä vaarallisimpia. Syyttäjä Ritva Santavuori, joka pani mut linnaan
salakuljetuksesta, sano että kaikkien, jotka lukee pornolehtiä pitäis mennä lääkäriin, ne
tarvitsee hoitoa. Mä kysyin, että kuka sitä rupee johtaa tätä maata kun kaikki on hoidossa.
Liikkeessä on käynyt korkeimman oikeuden tuomari, asianajajia, plus presidenttikandidaatti
Ahti Karjalainen.”
Laiffinsa aikana Tomppa on ehtinyt tekemään myös kiinteistöbisnestä Floridassa ja
edesauttaa suomalaista ammattinekkausta järjestämällä matseja Kingstallinsa kautta. Tom
Sjöberg on uranuurtaja myös seksikapakka bisneksessä, mikä buumi alkoi Stadissa 90-luvun
alussa. Hänen King´s Kakadu kahvila/ohjelmaravintolan lisäksi ympäri Härmää ulottuneet
Road Show´t olivat suosittuja. Ravintolabisnekset verottaja onnistui ajamaan alas, vaikka
tässä vaiheessa Tomppa operoi puhtaat jauhot pusseissa.
71-vuotiaalla Stadin kundilla Tom Sjöbergillä on värikäs elämä takanaan. Hän summasi
laiffiaan kesällä 2017: ”Elämä on mennyt nopeasti. Ajat oli ankeat 50- ja 60-luvulla. Rahaa
tehtiin niin paljon, ettei aina tiedetty missä kaikkialla sitä oli jemmassa. Mutta tosiasia on,
ettei raha tuonut onnea. Olen saanut tuntea maailman ihanimmat naiset. He antoivat minulle
suurimmat ilot, mutta myös surut. Ei pitäisi puhua ala- tai ylämaailmasta. On vain yksi
maailma ja ahneita ihmisiä. Köyhät ja rikkaat tekevät molemmat rikoksia, sillä tilaisuus tekee
varkaan. Siitä olen ylpeä, että olen syntynyt katupoikana ja pysyn sellaisena ikuisesti, vaikka
Rööperiä ei enää ole.”
Suosittelen kniigan lukemista kaikille stadilaisille. Sen pohjalta 10-vuotta sitten tehty leffa
Rööperi sai upposi ja uppoaa yhä hyvin suureen yleisöön. Knniga luettuani myös minulle
aukeni Stadin Arskan, Arvo Turtiaisen rustaama gamla runo ”Jäähyväiset lapsuuteni
Rööperille”:
Röban kundit, erottamattomat hyvässä ja pahassa, stailit kibat joille katu opetti kielen, satama
suurpiirteisyyden, taistelu köyhyyttä vastaan kyvyn olla kova ja häikäilemätön, julma ja
oikeudenmukainen samalla kertaa, tavalla josta lait, tuomarit ja opettajat eivät tiedä.
Stoorin skrivasi ja fotasi Ari Wiskari
