Klokun snadiviisari näyttää nelkkuu ja buli varttii yli. On joteski joulunvenaus fiilari. En kyl snaijaa, et miks. Pitskulle ku tsiiga, niin toi kaamos, födaa snadii alakuloo. Fittii, ku ei pysty vetää zetaa, yli tän hämärän.
Mun faija oli jangsterina skönäri. Se ja sen twinssibroidi, dallas usein Åbun satamaan tsiigaan seilibotskeja, jotka staijas kaijassa, ku niitä purettiin ja lastattiin. Niitten mutsi, mun mummu, oli luvannu, et ku ne oli käyny ekaks, ton keskiskolen lyseossa, niin se skrivaa sen nimmarin, niitten lupapapruun, kirjautuu johki kuunariin. Ne ku oli vielä alaikäsii.
Sit, faija rundas, seilikipoilla pariki kertaa, noita seitsemää skönee, tän Telluksen ympäri. Meni sit ruodikseen. Rukkiin ja kruunattiin kornetiks. Sit, snadisti myöhemmin titariks.
Sit tän Suomi-Sovjetskiskaban jälkeen titarina rahtibotskeissa. Treenas pari kertaa suorittaa ton bykkamaisterin lopputentin, mut nää finaalitenttien aikataulut, oli just fitisti duunattu, faijan dokuputkien aikaan. Et tääki ammatti sit sillä, tsöras förpii.
Mut nää joulut, oli meitsille vänkää aikaa. No, senki takii, ku faijan prinsiippi oli, et vaan amatöörit, dokaa Walpurina ja Jouluna.