Gamlan pörssisalin sähkömekaaninen kaupankäyntijärjestelmä sanoi kling, kling, kun pörssisaliin kokoontuneiden meklareiden osto- ja myyntitoimeksiantojen hinnat kohtasivat. Diili syntyi. Näin konkreettisesti joskus aikanaan tuli itsekin pörssisalissa 70-luvulla harjoiteltua markkinahintaista diilaamista. Ja kysyntä ja tarjonta myös yleensä aina, johonkin hintaan, träffasivat, kling.
Asuntomarkkinoilla, juuri nyt, elämme aikaa, jolloin kysynnän ja tarjonnan träffaamisessa on feelua. Myyjä haluaisi kämpästään hintahistoriaankin vedoten enemmän kuin stöpaaja on valmis siitä pulittaan. Ei kuulu kling:iä. Kun on olemassa se kolmaskin chanssi. Ei ole pakko myydä. Sitataan vaan ja ventataan kämpän päällä ja toivotaan parasta. Superhalpa korkotaso tähän kannustaa, vaikka ei se aina viisasta olekaan. Ostaja etsii ja soisi löytävänsä jonkun toisen kohteen. Joka tapauksessa asuntomarkkinoiden kauppavolyymit laskevat ja monia ongelmia ja patoutumiakin syntyy. Markkinahinta-mekanismi hiukan ontuu.
Asuntomarkkinoiden hyviin aikoihin verrattuna reippaasti laskeneet kauppavolyymit, joka puolella enemmän tai vähemmän laskeneet kauppahinnat, yleinen epävarmuus ja sumuiset tulevaisuuden näkymät paljastavat myös asuntomarkkinajärjestelmämme heikkouksia. Kauppojen läpinäkyvyys, markkina-hintatiedot ja tietojen helppo saatavuus ovat kaikki asioita, joissa on paljonkin petraamista.
Toimia, myös lainsäädäntötoimia tarvittaisiin. Otetaan pari esimerkkiä.
Asuntokauppojen hintatietojen julkistamiseen herättiin joskus viitisen vuotta sitten. Ympäristöministeriön asumispuoli ryhtyi pontevasti töihin ja syntyi kaikille avoin ja ilmainen nettipalvelu: Asuntojen hintatiedot.fi Sitä ennen ja itse asiassa vielä nytkin, tarkat tiedot asuntokaupoista ovat yksityisen tietoyhtiön hallussa ja vain kiinteistövälittäjien saatavilla. Hintatiedot-nettipalvelu oli vanhaan aikaan verrattuna iso loikka eteenpäin, mutta torsoksihan se sitten jäi. Ilmeisesti tietosuojavaltuutettu oli niin vilmaattinen, että kielsi tarkkojen osoitetietojen, siis talokohtaisten tietojen näyttämisen järjestelmässä. Tiedot on vain kaupungisosa /asunnon koko tasolla. Esim. Katajanokalla sulassa sekamelskassa ovat tiedot esim. kaksioista vanhoissa jugendtaloissa, 2-3 vuotta sitten rakennetuissa uusissa taloissa, vuokratonteilla olevista Hitas-hintasäännellyistä taloista kuin myös hintasääntelystä vapautuneista taloista. Siis lähes yhtä tyhjän kanssa. Täysin käsittämätöntä on kauppatietojen jemmaaminen yksityisyyden suojaan vedoten maassa, jossa kiinteistökaupat ovat aina olleet täysin julkisia ja esim. jokaisen palkkafyrkat ja verotiedot ovat täysin julkisia.
Nyt tarkkoja kauppatietoja tarvitsevat ostaja ja myyjä on pakotettu kysymään niitä kiinteistövälittäjältä. Ilman vastapalvelusta tietoja tuskin saa. Kopi kopi, uudestaan töihin, ympäristöministeriö. Homma jäi kesken.
Toinen hyvä esimerkki on valtakunnan virallinen tilasto, Tilastokeskuksen asuntojen hintatiedot. Vanhojen asuntojen kauppahintatiedot pelaavat hyvin ja luotettavasti. Tietolähteenä ovat verottajan varainsiirtovero-laskelmat, siis luotettavuuskin on kunnossa. Mutta mutta… syystä, jota en tsennaa, uusien asuntojen hintatiedot tulevat vain kvartaaleittain ja erittäin epäluotettavina. Lähteenä isojen välittäjien antamat kauppahintatiedot, ei siis verottajan tiedot. Viimeisin tieto esim. pääkaupunkiseudulta on 28.1.2015 julkistettu tieto, jolloin vanhojen osakeasuntojen hinnat laskivat vuositasolla 0,5 %, mutta SAMAAN AIKAAN uusien asuntojen hinnat NOUSIVAT PÄÄKAUPUNKISEUDULLA PERÄTI 4,9 %. Huh, huh, sijoittaja tai asuntorahastoon sijoittaja älä pistä rahojasi uuteen asuntoon tai rahastoon joka sijoittaa uusiin asuntoihin. Elleivät alennukset ole kunnossa. Mutta kun kukaan ei tiedä, saavatko rahastot tukkuostajina 10, 15 vai 20 % tukkualennusta, ja onko hinnanalennus tuossa tilastokeskuksen luvussa mukana. Jos on, voi yksityisostaja parkaa, ja jos ei, mitä epäilen, erittäin tärkeä markkinatieto on piilossa.
Nyt nopeasti ja sassiin, Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen, olis duunia…..
Matti Inha
Rahoitusneuvos
Kolumni on ilmestynyt Arvopaperi-lehdessä 3 / 2015 (18.3.2015). Skrivaaja on duunannut siitä slanginnoksen
