Mun vakkari päiväredu Stadilla, skulaa sillai, et käännyn Pohjois-Espalta Kluuvigartsalle, ton Kämpin päädörren ohi. Usen siinä staijaa jengii, öögat kohti tän hodlan ulostuloaukkoo. Ne venaa jotain muuvi- tai rokkitsäärnaa tai sit muuten vaan teeveestä tuttuu julkkista.
Oon kerran Manhattanilla hokannu, ku yks kymmenen metrin limousiini, stoppas yhen hodlan eteen ja takadörtsi auki ja tää Tom Hanks, luudas spiidillä ineen, tänne viiden tähden hodlaan.
Sama meininki täällä Stadissaki. Tartee myöntää, ku joku pari kolme vuotta sitten, Rollarit budjas täällä Kämpissä, niin jäin kans väijyyn, satapäisen jengin meggessä, tota Mick Jaggeria. Puol timmaa ja hodlasta kirmas värikäs jengi huisilla spiidillä, Kovasen mustaan tilabilikaan.
Jengin gimmat kirku ja kundit ablodeeras ja ihan hinkuna vislas. Kännykamerat feikkinaksu ja skoudet tuuppi jengii, staijaan nartsan takana. Varmalla siinä, tän bulin rimpan meggessä, dyykkas tän bilikan turviin, nää Rollaritki. Meitsi vaan, ei ehtiny niitä siinä hiffaan.
Funtsin vaan, et onks toi huippujulkkisen elokaan sit kuiteskaan mitään mannaa, ku niitten tarttere staijaa, bulimman osan niitten eloo, hanessa meiltä taviksilta. Oon kyl päättäny, etten konsa, starttaa oleen mikään helvetin globaali julkkis. Eiks jehna.
Jaakko Koroma