Kliffa tsittaa partskulla, ku muutama slobo ja pari kinuskii, braisaa altaalla. Tää slobojengin bulein fanitus, on toi poreallas. Meitsi ku sitä niitten riemuu väijyy, niin tulee minnattuu, ku blukkas snadina kundina sarjiksii, ku noi lähetyssasrnaajat kypsy padassa, ku nää hutut, niitä keitti. Varmalla sikski, ku nää pyhät saarnamiehet, välillä hinkuna tuppas opastaan, tota lähetyssaarnaja-asentoo kylän giltseille.
Sit, kolme neljä suomikundii, on hiffannu, tän jalon matkailun syvimmän olemuksen. Nää kundit, on nyt nuokkunu allasbasrissa, jotain kolme päivää, aamusta iltaan. Vetäny välillä snadit typluurit, suuliksenottopritsillä.
Pari yötä sitte, yks nikita ja sonja, handlas niitten himatraumoja. Tää kundi lykkäs snadii edukeissonii sen siipalle. Tää opetus födas sit skoudet meggeen ja kundi bunkkaski sit seuraavan yön, snadisti tylymmässä seurassa, kriminaalihodlassa.
Tää niitten flaidis, tais kyl putsaa niitten yhteiseloo. Eilen aamusafgalla, nää sonja ja nikita, snadi smaili feississä dallas handu handussa ineen raflaan. Ei tarvinnu gimman ehostaa kajaalii, ku vaan toiseen öögaan. Toinen oliki jo valmiiks kestomeikattu. Ku sit treenasin lysnasa, mitä tää kundi vislas, se taiski olla tää stygi, ”mustat silmät, yötä tummemmat.”
Sit vielä snadii draamaa. Tarttee olla kyl snadisti dorga, jos treenaa luudaa, kolmekaistasen, vilkkaan motarin yli. Täällä, taas tää on jengin extriimii. Funtsigas nyt, tähänki on vedetty suojatie tän motarin yli. Sit vielä keskellä nurtsiosa, jossa ainaski meitsi veti happee ja et tää mun snadi hertta rauhottuis jatkaa seuraavan straadan yli.
Teksti: Jaakko Koroma