Kepa budjasi mirrinsä kanssa Mäkelänkadulla Valkassa. Hänen vuokraluukkunsa sijaitsi Stadin omistaman keltaisen, hissittömän kivitalon kolmannessa kerroksessa. Haussi mustine harjakattoineen muistutti Hietsun krematorion pukukoodin mukaista puupalsaa.
Heinäkuu steppasi kohti loppuaan. Hellettä oli yhä luvassa. Kepa oli pukeutunut parhaaseen kesämekkoonsa ja leveälieriseen olkihattuun. Hän tsiigaili yksiönsä fönäristä katumaisemaa. Mäkelängartsan toisella puolella marketin dörtsi kävi harvakseen. Löytis ja Emmaus olivat bosessa. Dösä purki lastiaan. Lähes tyhjä ykkösen spora kolisteli vehreiden lehmusten alla kohti Käpylää. Katupöly ei kuivannut lutkua. Stadi huilasi vielä kesiksellään.
Kepa tsittasi avatun fönärin vieressä. Tuuletin pörräsi ikkunalaudalla. Pöydällä oli pasianssi kesken. Kaksitehorillit lojuivat tsettien vieressä. Sumppikupin botne paistoi. Luukusta kolahti mainoksia. Katti loikkasi syliin ja kyhnytti itseään Kepan kylkeen. Kepa skrobasi kisun niskaa. Kissa hiffasi seinällä kärpäsen ja syöksyi ohjuksena sen kimppuun.
Kepa kääri sätkän ja veti aamusauhut. Kirjahyllyssä möllöttävässä telkkarissa uusintana esitetty Avara luonto päättyi. Kepa surffaili kanavilla ja etsi jotain sopivaa ruokaohjelmaa. Hän oli duunannut ikänsä Bärtsissä skideille skolesafkaa. Hän ei tajunnut nykyajan kasvisvouhotusta, koska hänen mielestään kasvava kakara tarvitsee tuhtia ja ravitsevaa sapuskaa. Duunivuodet olivat takana. Kaverit olivat vanhoja ja kipeitä. Valkan orit eivät ravanneet enää hänen ovellaan. Härän karaokessa ei jaksanut enää käydä. Fyrkat riittivät enää tsägällä lääkkeisiin, ruokaan ja vuokraan. Kepalla oli vetämässä mesta palvelutaloon.
Ovikello pirahti. Kepa laskeutui tuolilta ja konttasi olkkarin kokolattiamaton ylitse. Hän varoi kolhimasta klabbejaan matalaan vuoteeseen ja pyörätuoliin. Hän ei tykännyt hiertävistä proteeseista. Kissanaisen jalkojen tynkiin koski. Hän nousi eteisessä polvilleen ja keräsi luukun alta mainokset. Kepa kohotti katseensa ja avasi ulko-oven.
– Terve, äiti. Me tultiin Stigun kanssa tsiigaamaan sua.
– Eihän teidän olisi tarvinnut. Teillähän on elettävänä oma elämänne ja lapsenne.
– Mutsi, älä viitsi aloittaa taas ton saman virren jauhamista.
– Muori, pistä kamat kasaan ja tropit messiin, niin mä kannan sut reppuselässä tonne pihalle.
– Kiitti, Stigu. Sä oot aina niin gentlemanni.
Puistomaisella takapihalla Stigu laski anoppinsa istumaan vanhan vaahteran siimekseen laitetulle puupenkille. Mirkku väänsi kokoontaitettavan pyörätuolin käyttökondikseen. Kepa lempattiin apuvälineeseen. He lähtivät kelaamaan yhdessä pihalla esteetöntä kulkuväylää pitkin kohti Rautalammintietä. He ohittivat Mäkelänkadulla kinuskiraflan. Sen tilalla oli toiminut Mirkun päästessä stuiduksi Hausbergin ravintola. Asbestos-galleriassa oli mustat muovit fönstereissä. Libanonilainen oli painunut kesälaitumille.
Kolmikko kääntyi uimakeskuksen jälkeen oikealle ja dallasi kohti Vallilanlaaksoa. He stoppasivat hiekkatielle kasvitieteellisen puutarhan kalteriaidan viereen ja istahtivat penkille Terijoen salavan varjoon. Stigu kaivoi repustaan kolme kylmää lonkeroa ja kartsan röökiä.
– Onneksi olkoon mutsi! Hyvää synttäripäivää!
– Kiitos, lapset!
Kepan pumppu vislas onnesta kuin satakieli, vaikka kukaan ei pummannut enää jalatonta joraamaan.
Teksti ja kuva:Matti Laitinen
21.7.201
