Keskustelua musiikkiteollisuuden palvelutehtävästä

Vuoden 2018 IFPI -raportti kannustaisi kotimaisen intressin kehittämiseen, mutta usein se johtaa tahattomaan vastakkainasetteluun.

Tilastointi on hyväksi, mutta katsottaessa vain peruutuspeiliin näkee kaistaleen mennyttä, mutta ei sivulle ja eteen.

 

Luvut suoratoistopalvelun 16%:n kasvusta, fyysisen tallenteen 12%:n laskusta ja suorantoiston 87%:n markkinaosuudesta eivät heijasta todellisuutta.

Niin helppo kun suoratoisto olisi meidän levytuottajien kannalta, se ei tavoita edes 10% väestöstä.

Spotify- listaykköstä on kuunnellut kuukauden aikana 446 278 ihmistä. Näistä alle 30 vuotiaita on ehkä 80%.

Yhden tuotteliaimmista musiikintekijöistä ja musiikin kohdeikäjakautumaltaan ehkä laajimmin tunnetun Jukka Kuoppamäen kaikkia teoksia kuunteli kuukaudessa vain 15 940 ihmistä.

 

Hukkumiskuolemat eivät vähene poistamalla jäätelöt kaupasta, mutta musiikinmyynnistä tarjonnan poistaminen leikkasi ainakin kaksi kolmasosaa.

CD levy olisi yhä valtamedia, jos myynnissä olisi eri musiikkia kuin suoratoistolistojen kärki, ja jos levyjen hinnat vastaisivat valmistuksen kuluja.

Jos tyhjä CD maksaa euron, ei ääni sisällä voi maksaa kuluttajalle neljää euroa enempää! 20€:n levyissä on aina ollut tehottomuuden- ja lapinlisää.

 

Virhe on tehty ja kysyntä on passivoitu, joten on hyväksi luoda virikkeitä ja siltaa siirtymäkaudelle.

Eilen saimme tuotannosta Suomen ja kenties maailman ensimmäiset hybridi -CD levyt kahdelle naishuumorin ja lasten ykkösnimiartistille. Idea laajenee koko tuotantoomme.

 

On hyvä antaa kuluttajan päättää kuunteleeko hän musiikin QR koodin kautta Spotify:sta vai levyltä tai milloin hän haluaa muuttaa käyttötottumustaan.

Lasten ja aikuisväestön palvelulla saa enemmän kuin puoli valtakuntaa.

Erkki Puumalainen

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *