Onks mukamas redii, et nyt ku tää kesäsiissoni starttaa taas oleen finaalissa, niin meitsi kaihoo jo nyyaa suvee. Funtsigaa nyt, ku meitsiki joutuu vääntää mun eloreleen talvilepoon. Herätä seuraavat puoli vuotta mörkkiin aamuun, tsiigaa fönarista pitskulle lohdutonta Pjongjangi-fiilistä, ku jengi, ulsterit niskassa, feissi ja kuuppa tyhjänä, starttaa fiudejaan.
Niin, onks tosiaan redii, et puolet meitsinki laiffista kuluu ton nyyan kesän venaamiseen. Stikkaanko mun, tästä ainutkertasesta elosta bulin partin, tähän klesaan kaihoon.
Oon vetin kade etelän jengille. Mitää välii, vaikka ei ois fyrkkaa slumppaa uutta tai ees vanhaa fillarii tai telkkuu. Ei duunaa klesaa spirittiin, vaik toi kestävyysvajekki kirkuu punasta. Toi soteki saa häippästä vaik huitsin nevadaan. On kliffaa frendien kera tsittaa suuliksessa ja dokaa Lumumbaa tai tota Cuba Libree ja skulaa skittalla regeetä. Duunata fledu rastaks ja staijaa onnnellisena.
No, oon vetin tietonen, et tää Härmän syksy, kiehtoo moniiki tästä jengistä. Siitä vaan, silvuplee. Terkkuja hirvikärpäsille, ku riehutta sienigutsissa.
Jaakko Koroma